Lifie

Meidän ero on varmasti ollut monelle suuri yllätys tai ainakin viesteistä päätellen uskon olleen. Ja tottakai onhan se selvää, että somen perusteella saa tietyn kuvan siitä millaista elämää joku elää ja elämänkäänteet voi tuntua toisen puolesta todella ikäviltä. Osa teistä kertoi kyynel silmässä lukeneen postauksen meidän eroon liittyen. Ihana tavallaan kuulla miten asia voi teitäkin koskettaa, vaikka ei edes tunneta sen enempää. Joskus voi elää niin vahvasti toisten elämää somen kautta, että toinen voi tuntua läheisemmältä kuin oikeasti onkaan. Ja kaikki se miten ootte tiedon jälkeen tsempanneet ja laittaneet viestejä on ihan super kultaista ♥ Laitoin IG:n puolella mahdollisuuden kysyä multa mitä vain ja sain kysymyksiä eroon liittyen ja ennenkaikkea siihen miten sain rohkeutta erota? Tuo on kysymys, johon halusin vastata enemmän kuin 15 sekunnin videon verran. Tiedän, että teistäkin siellä osa miettii omaa parisuhdettaan ja sitä mitä elämältä haluaa. Siksi koen tärkeäksi kirjoittaa myös vaikeista ja erittäin henkilökohtaisesta aiheesta teille.

Miksi?

Miksi on varmasti se kysymys, joka monelle tuli ekana mieleen erostamme. Kuten jo aiemmin kirjoitin siitä miten sairastuminen on vaikuttanut valtavan paljon mun ajatuksiin ja suhtautumiseen elämästä. Kun on joutunut kokemaan sen elämän rajallisuuden ja vielä näin nuorena se laittaa miettimään mitä elämältään haluaa.  Meillä oli kaikki suhteessa periaatteessa hyvin ja järjellä ajateltuna olisin siihen varmasti jäänyt. Mutta koska oon tunneihminen, joka ajattelee enemmän sitä mitä tuntee niin tekee ratkaisut sen pohjalta. Ehkä helpoin tapa kertoa asia on se, että mun tunteet muuttui viimeisen vuoden aikana ja koin ettei ollut enään reilua jatkaa yhdessä. Elämässä on tehtävä valintoja itseään varten, vaikka mukana olisi lapsi/lapsia. Tärkeintä lapsien kannalta on kuitenkin se, että he saavat rakkautta on sitten koteja yksi tai kaksi. Rakkautta lapseen ero ei muuta ja hänellä vanhemmat säilyy aina erosta huolimatta. Moni elää elämäänsä tavan vuoksi, johon on tottunut ja joillekkin riittää vähempi kuin toisille. Itsestä tuntuu, että tiedän tällä hetkellä todella hyvin mitä elämääni haluan ja mitä en. Sairastuminen on avannut silmiä monen asian suhteen ja tavallaan onkin onni nähdä nykyään kaikki eri tavalla kuin ennen. Osaa arvostaa elämää ihan erilailla. Toki joku saattaa miettiä juurikin sitä, että eikö perhe olisi asia, jota arvostaa nyt entistä enemmän niin toki arvostan, mutta ennenkaikkea kuuntelen itseäni.

Päätös erosta ei todellakaan ole ollut nopea, jolta se ehkä ulkopuolisen silmin on voinut vaikuttaa. Nämä on sellaisia asioita, joita ei todellakaan kerrota julkisesti ennenkuin tilanne etenee. Siksi tieto erosta ja muutosta tuli samaa aikaa, jolloin nopea toiminta varmasti hämmästytti. Nämä on sellaisia asioita, joiden kertomista halusi lykätä mahdollisimman pitkään ja siinä vaiheessa, kun asuntoasiat oli selvillä oli aika kertoa asiasta julkisesti. Jo ihan senkin takia, että muutto oli näkyvä muillekkin. Tiedän, ettei mun tarvisi tätä kaikkea kertoa, mutta haluan jakaa sen jälleenkerran sen vuoksi, että muut samassa tilanteessa olevat saavat vertaistukea asiaan. Enkä tarkoita, että ero olisi aina ainut vaihtoehto, mutta se, että punnitsee elämäänsä ja miettii mitä siltä haluaa. Ensin tottakai on hyvä käydä läpi asiat toisen kanssa ja käyttää mahdollisesti ulkopuolista apua myös. Kun kaikki kortit on katsottu niin joskus ainut ratkaisu tilanteeseen on erota. Tärkeää on kuitenkin se miten erotaan, jotta lapsen osalta kaikki sujuu mahdollisimman hyvin.

Tässä muutamia kysymyksiä teille mietittäväksi.

Näetkö itsesi tässä tilanteessasi vielä 10 tai 30 vuoden päästä?

Onko tämä se elämä, jota haluat elää ja olet onnellinen?

Mitä muuta haluaisit elämääsi?

Onko jotain mistä haaveilet vielä?

 

Tämän enempää en aio enää tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin avata ajatuksia ja päätöstä teille, vaikka tiedän ettei olisi tarvinnut. Toivottavasti voin olla tukena jälleen muille samassa tilanteessa oleville ♥