Sairastuminen on laittanut elämää paljon uuteen uskoon ja monia asioita miettii uusiksi. Edelleen jotenkin tuntuu ettei tämä kaikki tapahtunut mulle vaan oon katsonut jonkun muun elämää vierestä. Mutta ikävä kyllä se on mun oma elämä, jota elän ja jossa kamppailin eteenpäin. Muistan aina tehneen tavallaan päätöksen siitä, että syöpä ei ole mun koko elämä vaan vain sivuosassa sitä. Ei siis pysyvä asia missään nimessä. Ja näin se onneksi menikin, mutta silti se kaikki mennyt tuntuu edelleen epäuskottavalta. Vaikka mukaan on mahtunut paljon hyvääkin – sitä ei pidä unohtaa.
Sairastuminen on laittanut miettimään koko elämää kokonaan uusiksi, koska asioita todellakin näkee ja tuntee eri tavoilla nyt. Aiemmin sitä eli paljon sillä sitten kun – asenteella ja ei ymmärtänyt sitä, että jonain hetkenä elämä voi tuosta vain päättyä tai muuttua täysin. Nyt, kun sen elämän rajallisuuden on kokenut ja on joutunut pelkäämään omaa kuolemista osaa elämää arvostaa eri tavalla. Välillä taas tuntuu, että on ihan hukassa eikä muista edes enään kuka on? Millainen oli se Marjut ennen sairastumista? Se on hyvä kysymys, jota oon paljon pohtinut. Janne katsoi Minean kanssa vanhoja vauvavideoita yhtenä iltana ja sivusilmällä katsoin myös itseäni videolla pelleilemässä alle vuoden ikäisen lapsemme kanssa. Näin videolla paljon rakkautta pientä lasta kohtaan, onnea ja hauskanpitoa. Mutta, jostain syystä silti videolla ollut Marjut vaikutti vieraalta ikään kuin en katsoisi itseäni siinä. Tuntuu etten tunnistanut itseäni videolta ja se jopa pelotti. Elämää on miettinyt monelta kannalta ja samalla yrittänyt kuunnella sisintään niiden asioiden kanssa. Silti tuntuu, että on jotenkin hukassa eikä tiedä miten pitäisi olla ja tehdä. Välillä ne ajatukset vie mukanaan sängynpohjalle ja toisena tanssin ympäri kotia musiikin tahdissa. Jollain tapaa tosi sekavat olotilat enkä tiedä mikä johtuu mistäkin. Jännitin myös tämän kirjoittamista teille, mutta kuten aiemminkin päätin tarttua aiheeseen rohkeasti.
Onneksi en ole asian kanssa yksin
Onneksi tieto siitä, että lähestulkoon kaikki vakavasti sairastuneet on käyny näitä samoja ajatuksia läpi helpottaa. Tiedän kaiken tämän kuuluvan asiaan ennemmin tai myöhemmin. Ja tuleehan sairastumisesta jo yli kaksi vuotta, joten osasin sitä ehkä jollain tapaa odottaa jo. Ja varmasti asiaan vaikutti se, että sai tuon viimeisenkin leikkauksen ohitse ja kaikki on nyt niin hyvin sairauden osalta kuin voi toivoa. Kuitenkin kaikki tämä on vaikuttanut mun oloon viime kuukaudet ja jotenkin on ollut vaikeaa ja tahmaista saada itsestään mitään irti. Siksi kirjoittaminenkin on takkuillut eikä postauksia ole tullut samaan tapaan kuin aiemmin. Nyt toivon, että asioiden kirjoittaminen ja ääneen sanominen helpottaa osaltaan tätä olotilaa. Luulen, että jollain tapaa on ahdistunut siitä, että tajuaa elämän rajallisuuden tietäen, että pitäisi toimia sen mukaan. Toisaalta taas haluaa nauttia joka hetkestä täysillä. Todella sekavat ajatukset siis pyörii päässä..
Oloasu – KappAhl *saatu
Uskon kuitenkin siihen, että kaikille on tarkoituksensa ja omaa sisintä kannattaa kuunnella tarkasti. Se on ainut asia mihin voit täysin luottaa. Tuo elämä sitten eteen mitä tahansa voit luottaa siihen, että teet oikein kuunnellessasi itseäsi. Muista, että vaan sä voit tehdä itsesi onnelliseksi. Onni kumpuaa susta itsestä eikä pidä odottaa, että joku toinen tekee sut onnelliseksi. Siksi pitää tehdä niitä asioita, joista ite nauttii ja ennenkaikkea muistaa huolehtia itsestään ♥
Tänään oon yksin kotona Minean ja Jannen ollessa mummulassa, jotta saan olla omien mietteideni kanssa. On tärkeä ottaa omaa aikaa ja hoitaa vain itseään, jotta voi paremmin.
Ihanaa iltaa teille sinne ♥
Saatteko yhtään kiinni mun ajatuksista? Onko sairastuminen muuttanut teitä ihmisenä ja, jos niin miten?
Oon saanut teiltä useamman kerran kyselyitä siiten miten sairastuminen rintasyöpään on vaikuttanut taloudellisesti meidän perheeseen, mutta en ole aiheeseen aiemmin sen syvemmin paneutunut. Jollain tapaa aihe on ollut vaikeakin kirjoittaa, mutta kun mua pyydettiin mukaan yhteistyöhön LähiTapiola :n kanssa tiesin nyt olevan oikea aika kirjoittaa asiasta . Aihe on v a l t a v a n tärkeä ja siitä puhutaan mun mielestä liian vähän ääneen. Ja vaikka kyseessä on kaupallinen yhteistyö niin tiedätte, että asia on mulle hyvin henkilökohtainen ja olisin puhunut siitä jossain kohtaa kuitenkin. Sairastuttani oon useamman kerran miettinyt vakuutusasioita ja miten ne olisi kaikkeen vaikuttanut.
Meidän taloudellinen tilanne ennen sairastumistani?
Silloin elettiin ihanaa vauvakuplaa Minean täyttäessä juuri yhden vuoden ja mun oli aika palata työelämään vuoden vaihteen jälkeen. Ennen kuin jäin äitiyslomalle oltiin säästetty rahaa, jotta oli mahdollista olla Minean kanssa kotona pidempään kuin 9 kuukautta. Oltiin tuolloin joulukussa 2017 eletty Jannen työtuloilla ja mun vanhempainrahalla+säästöillä, jotka olivat siinä kohtaa loppumassa. Tarkoitus oli jälleen saada kerättyä säästöjä mun palatessa töihin myös. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan edessä oli monen kuukauden sairasloma, joka venyi jopa vuoden mittaiseksi. Tuona aikana oli yhtälailla maksettava vuokra, laskut, ruoka ja muu elämiseen kuuluva. Sairastuminen ei poista näitä velvollisuuksia vaan pikemminkin tuo lisää laskuja sairaalassa ravaamisen vuoksi. Maksukatto on pikkasen yli 600 euroa per vuosi, jonka jälkeen kaikkia sairaalamaksuja ei itse tarvitse enään maksaa. Aika iso summa rahaa maksaa kaikkien kulujen päälle. En siis todellakaan voi sanoa etteikö sairastuminen olisi vaikuttanut meidän taloudelliseen tilanteeseen hyvinkin paljon.
Millaiset vakuutukset meillä on?
Ainahan sitä aiemmin tuli mietittyä, että eihän meille koskaan mitään satu tai tapahdu. Ihan kuin sitä olisi jokin superihminen, johon ei päde kuolevaisten lait. Niin ei ikävä kyllä ole ja mä itse oon siitä liian hyvä esimerkki. Sairaus voi sattua kenelle tahansa meistä ikävä kyllä. Sairastuminen ei katso aikaa, ikää tai mitään muutakaan. Ihan jokainen perusterve ihminen voi sairastua ja jälleen kerran oon itse liiankin hyvä esimerkki. Oon aina ollut perusterve, harrastanut liikuntaa, käyttänyt alkoholia kohtuudella ja syönyt terveellisesti. Eihän sitä silloin usko sairastuvansa vakavasti eihän? Meiltä löytyi silloinkin jo LähiTapiolan vakuutukset koko perheelle, mutta mulle ja Jannelle ei ollut sellasia, jotka olisi korvannut tämän mun sairastumisen rintasyöpään. Tietysti nyt jälkeenpäin harmittaa aika paljonkin ettei ollut, koska siitä olisi ollut valtavaa taloudellista apua.
Mitä olisin tehnyt toisin ja mitä suosittelen kaikille?
LähiTapiola :lla on vakuutusratkaisu vakavan sairastumisen varalle. Silloin vakavan sairauden kertakorvauksesta korvataan esim. vuoden nettotuloja vastaava summa, jos vakuutettu sairastuu vakuutuksen korvaamiin sairauksiin tai joutuu tiettyihin operaatioihin. Näitä sairauksia ovat esim. juurikin syöpä, aivohalvaus, MS-tauti tai luuydin- ja elinsiirrot. Tiesitkö, että joka kolmas suomalainen sairastuu johonkin syöpään elämänsä aikana? En tarkoita sitä, että tällainen vakuutus olisi tätä mun sairastumista estänyt, en missään tapauksessa. Mutta, jos mulla olisi ollut voimassa vakavan sairauden vakuutus, josta olisin saanut sairastuttuani korvauksena X määrän rahaa olisi se helpottanut aika paljon meidän elämää sairasloman aikana. Olisi ollut yksi iso murhe vähemmän, kun ei olisi tarvinnut stressata raha-asioita kaiken muun stressaamisen keskellä. Ei sitä sairastuttuaan kaipaisi enään yhtään lisästressiä! Ja tietysti myös se mahdollisuus olisi ollut, että halutessaan olisi ollut varaa käydä yksityisellä tutkimuksissa ja hoidoissa. Korvaussumma on veroton ja sen voi käyttää haluamallaan tavalla. Oli se sitten hoidot, vuokra/asuntolainan lyhennys tai kuntoutuminen. Vakuutusmaksu on kuitenkin pieni summa kuukaudessa maksaa, jos omalle kohdalle sattuu vakava sairastuminen tai muu onnettomuus. Omalle hengelle ei ole hintaa, joten pitäkää huolta itsestänne ja ottakaa vakuutus ♥
Meillä oli silloin ennen sairastumista aikeissa ostaa oma asunto, mutta asia jäi sikseen sairastumisen myötä. Siinä olisi tullut liikaa kerralla, joten onneksi ei ehditty mitään kauppoja tehdä. Toki paljon oon miettinyt sitä, että jos asuntokaupat olisi silloin tehty niin henkivakuutus on ehdottoman tärkeä siinä yhteydessä. Eihän sitä tietenkään kukaan halua omaa tai puolison kuolemaa miettiä, mutta asioita kannattaa kuitenkin pohtia realistisesti. Elämästä ei ikinä tosiaan tiedä, joten kaikki mahdollinen kannattaa pelata varman päälle. Mun sairastumisessa on kuolemanpelko ollut liiankin usein mielessä. Miten puoliso pärjäisi, jos hänen yhtäkkiä pitäisikin huolehtia taloudesta yksin? Siinä hetkessä, jos mua ei enään olisi haluaisin, että puolisolla olisi edes yksi murhe vähemmän. Henkivakuutuksen ottaminen on paras tapa turvata puolison taloudellinen tulevaisuus. Nuorella iällä henkivakuutuksen ottaminen on vielä edullista ja se kannattaa ottaa just nuorena, sillä silloin vakuutuksen saamiselle ei yleensä ole terveysrajoitteita. Me ollaan onneksi ehditty ottaa henkivakuutukset jo ennen mun sairastumista ja etenkin henkivakuutuksen ottamista kannattaa miettiä siinä mielessä, että miten arjessa selviää yksin, kun on lapsi/lapsia elätettävänä? Ottamalla henkivakuutuksen tiedät, että läheisilläsi on mahdollisuus tulla toimeen taloudellisesti, vaikka sä menehtyisit. Nämä on asioita, joista ei varmasti kukaan mielellään halua ääneen puhua ja siksi asia onkin todella tärkeä. Suosittelen laskemaan henkivakuutuksesi hinnan, mikäli sulla ei henkivakuutusta vielä ole! Mikäli sulla on Lähitapiola :n henki-, vakavan sairaus, tai työkyvyttömyysvakuutus niin saa ilmaiseksi Hyvinvointihelpin, joka löytyy LähiTapiola :n Terveyshelppi-sovelluksesta. SItä kautta sun on helppo asettaa itsellesi erilaisia tavoitteita, kuten nukkumista ja liikkumista.
Lupaukseni tälle vuodelle
Terveelliset elämäntavat eivät automaattisesti poista mahdollisuutta sairastua syöpään, kuten omalla kohdallani kävi. Olen kuitekin kaiken tämän jälkeen oppinut arvostamaan itseäni entistä enemmän ja haluan jatkossa keskittyä myös itseeni enemmän. Se ei tarkoita, että itseensä keskittyminen olisi muusta ajasta pois vaan sitä, että omasta itsestä huolehtii tavoilla, joista nauttii ja, jotka tuo itselle hyvää mieltä. Ihan jo arjessa jaksamiseen vaikuttaa paljon esimerkiksi se moneltako menee nukkumaan. Oon luvannut itselleni, että unta on joka yö saatava vähintään 8 tuntia. Mulla on meinannut illat venyä huomaaatta ja siitä kärsii sitten aamulla, kun peiton tekisi mieli vain vetää korville ja jatkaa nukkumista. Pienillä jutuilla voi panostaa omaan hyvinvointiin ja sitä myöden voi itse tehdä hyvää itselleen. Toinen asia, jonka itselleni lupasin jo aiemmin on se, että stressaisin vähemmän. Mulla on tapana joskus stressata myös asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut ja siitä haluan päästä eroon. Stressaan myös asioita, jotka eivät liity muhun enkä voi niihin omilla teoillani niihin vaikuttaa. Otan helposti omille harteilleni muiden asioita ja tiedän niiden kuormittavan mua henkisesti. Tästä yritän kovasti päästä eroon, koska se ei tee mulle hyvää, vaikka se osittain kuuluukin mun luonteeseen.
Onko teillä hyvinvointitavoitteita?
Koetteko, että uhka vakavasta sairaudesta on riittävä syy säästämiseen?
Henkivakuutusturvan, vakavan sairauden turvan ja työkyvyttömyysturvan myöntää LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö.
HyvinvointiHelppi on henkivakuutusasiakkaillemme tarjottava maksuton lisäpalvelu, eikä se tule osaksi vakuutussopimusta. LähiTapiolalla on oikeus muuttaa palveluiden tai etujen sisältöä. Sähköisen terveystarkastuksen ja itsevalmennukset tuottaa Kustannus Oy Duodecim. Hyvinvointisisältöjä palveluun tuottavat yhteistyökumppanimme. Kumppaneidemme tuottamat hyvinvointipalvelut ovat saatavilla myös suoraan palveluntarjoajalta palvelun ehtojen mukaisesti.
Tuntuu, että monilla on näin vuoden alussa sisustusinspiraatio jo huipussaan joulun jäljiltä, mutta täällä ei sitten mitään. Toivottavasti en oo ainut? Jostain syystä joulukoristeiden riisumisen jälkeen koti tuntuu jopa tyhjältä ja pimeältä. Vaikka eihän se sitä ole, mutta kahden kuukauden aikana sitä ehti jo niin tottua siihen kuusen kauniiseen loisteeseen ja vehreyteen. Tuntuu myös ettei tällä hetkellä oikein ole edes mitään kuvattavaa kotona sisustuksen osalta, mutta toivottavasti tämä asia korjaantuu pian. Jotain olisi piristävää tehdä sisustuksen osalta oli se joku yksittäinen muutos tai isompi sellainen. Pitäisi varmaan ostaa tulppaanikimppu, jos sisustusinspiraatio tulisi sen mukana 😀 Tavallaan on hyvä ettei aina olekkaan sitä isointa sisustusvimmaa menossa ja on tyytyväinen siihen mitä on, koska koti on nyt ♥ Toisaalta tuntuu, että ajatukset on pidemmän aikaa ollut jossain muualla kuin kodin laittamisessa, mutta siitä lisää tällä viikolla. Pakko päästä jollain tapaa purkamaan ajatuksia teille tästä takkuisesta viime kuukausista.
Sitä ennen on huomenna luvassa mun sairastumiseen liittyen tärkeä yhteistyö, jossa kerron miten sairastuminen on vaikuttanut meihin taloudellisesti. Tämä onkin aihe, josta ootte paljon kyselleet, mutta josta en ole aiemmin paljoakaan kertonut.
Eilen koitti taas paluu arkeen päiväkodin osalta ja vitsi miten ihanan pitkä joululoma me saatiinkin viettää. Varsinkin, kun itellä omat työt antoi myös periksi kunnon lomailun. Nyt sitten kasattiin taas kaikki päiväkotiin menevät kengät, hanskat yms jutut. Tuotiin 2,5 viikon loman ajaksi suurin osa tavaroista kotiin, koska meillä ei kaikista tavaroista oo kaksia, jolloin voisi aina pitää toisia juttuja päiväkodilla. Ollessani viime kerralla Minean vasu -keskustelussa päiväkodilla sain muistutuksen muiden vanhempien tavoin lasten vaatteiden nimeämiseen liittyen. Siinä kohtaa jouduin omalta osaltamme nostamaan kädet pystyyn, koska vaatteiden nimeäminen on meillä todellakin jäänyt. Luulen, että moni vanhempi voi samastua tähän samaan, vai mitä? Ymmärrän tottakai, että päiväkodeissa on helpompaa, että vaatteet ovat nimettyjä eikä hoitajien tarvitse arvailla kenen vaate on kenekin ellei ulkoa niitä muista. Tuskin muistaa ja varsinkin, jos on sijainen vaikka hoitamassa. Niimpä päätin ryhdistäytyä asian kanssa, jotta meidän osalta vaatteet olisi jatkossa nimetty.
Mikä olisi sitten paras ratkaisu vaatteiden merkintään?
Meiltä löytyy kyllä musta tekstiilitussi, mutta sen käytön oon kokenut hieman sotkuiseksi. Tuntuu myös, että välillä muste leviää ettei siltikään saa selvää, vaikka nimen vaatteeseen kirjoittaisi. Välttämättä vaatteissa olevat kokolaput tai pesulaput eivät kovin suuria, joten tussin jälki ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Kuulakärkikynä on yksi mahdollisuus, mutta sekään ei aina tartu vaatteeseen kunnolla. Niimpä lähdin googlailemaan erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin Ikioma -verkkokauppaan, johon tutustuin sitten hieman tarkemmin. Äkkiseltään vilkaistuna heidän verkkokaupasta löytyi nimitarroja, silitettäviä nimilappuja, minitarroja sekä heijastimia. Heti etusivulla kävi ilmi, että heidän verkkokaupassa voi suunnitella oman nimilapun valitsemallaan hahmolla, väreillä ja fontilla. Kuulosti hyvältä, mutta jäin pohtimaan miten tarra mahtaisi vaatteessa oikein pysyä? Sivuilla luvattiin, että nimitarrat kestävät jopa 60 asteen pyykinpesua, kuivausrumpua, tiskikoneessa pesua ja lisäksi ne voi laittaa uuniin sekä pakkaseen. Kuulostaa aika hyvältä vai mitä? Tuotteissa käytetään korkealaatuisia materiaaleja, jotta tuotteet kestävät kovaa kulutusta haalistumatta, venymättä tai irtoamatta. Aika paljon luvattu sanon minä! Silitettävät nimilaput sopii parhaiten sukkiin, kaulaliinoihin yms, joten päädyin valitsemaan nimitarrat ja testaamaan niitä. Yhdessä paketissa on 120 kpl 30x13mm tarroja ja sen setin hinta on 18,95 €.
Nimitarrojen suunnittelu
Ikioma -verkkokaupassa on heti etusivulla kohta Suunnittele oma nimitarrasi ja siitä klikatessani pääsin sivulle, josta aloitin tarrojen suunnittelun. Ensin valittiin hahmo yli 300 sadan vaihtoehdon joukosta ja se oli ehkä se vaikein tehtävä valikoiman ollessa niin laaja. Valintaa helpotti kuitenkin eri kategoriat, kuten luonto ja moottoriajoneuvot, jolloin ei tarvinnut kaikkia satoja kuvia välttämättä selata läpi. Itse kuitenkin selasin ja lopulta päädyin kahteen erilaiseen nimitarraan eli neidin lemppareihin yksisarviseen ja kissaan. Halutessaan sai valita myös monista eri Disney hahmoista. Sitten valittiin tarralle tausta joko yksivärisenä, erilaisilla graafisilla kuvioilla tai kuvalla varustettuna. Valitsin toiseen valkoisen ja toiseen harmaan taustan ehkä vähän tylsästi, mutta ne sopi kuvien kanssa mun silmään. Sitten teksti ja sen fontin sekä värin valitseminen. Kissakuvan kanssa on harmaa pohja mustalla fontilla ja yksisarvisessa valkoinen pohja vaaleanpunaisen fontin kanssa. Lisäksi valitsin mukaan vielä yhden pakkauksen heijastimia. Sitten vain odottelemaan postin saapumista. Tarrat valmistetaan päivässä ja toimitus 3-6 arkipäivää. Tilaus oli helppo ja nopea tehdä, joten siitä plussaa!
Nimitarrat testissä
Paketti toimitettiin suoraan postilaatikkoon viikon sisällä ja avattiin se neidin kanssa se yhdessä. En ollut näyttänyt millaisia tarroja olin valinnut, joten odotin innolla mitä Minea niistä tykkäisi. Ja kovastihan hän tykkäsi ja heti halusi alkaa niitä liimailemaan vaatteisiin! Piti oikein toppuutella neitiä että, ehdin katsomaan mihin kaikkialle hän niitä liimailee 😀 Pakko myöntää, että olin ensin hieman skeptinen tarrojen pysyvyydestä vaatteessa.. Kunnes laitoin ensimmäisen tarran takin kokolappuun ja siihen se jämähti kiinni. Kokeilin oikein repiä sitä siitä pois, mutta siihen se jäi tiukasti kiinni. Ja tietty hyvä niin! Liimailtiin nimitarroja kiinni ulkovaatteisiin, sisävaatteisiin ja pipoihin yms. Kiinnitä nimitarra kuivaan ja puhtaaseen kohtaan. Parhaiten nimitarrat pysyy, kun liimaat ne vaatteiden tai asusteiden pesumerkintä- tai tuotelappuihin. Ja ennen ensimmäistä pesukertaa tulee odottaa 24 tuntia.
Nyt, kun mietin niin toki olisi voinut vielä laittaa Minean nimen perään H kirjaimen siltä varalta, että tulisi toinen Minea samaan päiväkotiin. Tai sitten ihan van pelkällä sukunimellä tilata tarrat. Taitaa olla niin ettei edes saman päiväkodin muissa ryhmissä ole muita Minea nimisiä -vielä. Nyt tarrat on ollu jo parisen viikkoa testissä käytön ja pesun osalta. Pakko sanoa, että tosi hyvin on pysynyt eikä ole alkanut repsottamaan mistään! Tähän mennessä siis iso suositus näille nimitarroille! Kokeilin myös irrottaa tarroja muutamasta vaatteesta ja täytyy sanoa, että melko tiukasti olivat kiinni, mutta sain ne kuitenkin irti. Eli, jos myyt joskus vaatteita eteenpäin niin saat nimilaput pois sitä varten. Laitettiin tarroja myös kenkiin ja muihin Minean tavaroihin, kuten reppuun.
Heijastintarrat
Tilasin samalla meille myös Ikioma -verkkokaupasta heijastintarroja ulkovaatteisiin. Ikioman itsekiinnittyvät heijastimet sopii just ulkovaatteille ja varusteille, kuten reppuihin. Heijastimen kääntöpuolella olevan liiman ansiosta heijastintarrat voi helposti kiinnittää erilaisille pinnoille. Heijastimet on ainakin tähän asti pysynyt ulkovaatteissakin tosi hyvin kiinni. Laitettiin Minean ulkovaatteiden lisäksi mun ja Jannen ulkovaatteisiin. Mustat ulkohousut sai kivat heijastimet ja ulkona liikkuminen pimeässä on nyt turvallisempaa!
Kaiken kaikkiaan nimitarrojen käyttö on ollut helppoa ja tehnyt arjesta sujuvampaa!
Plus, että nimitarrojen avulla lapsi itse oppisi tunnistamaan omat tavaransa ja sitä myöden toivottavasti myös huolehtimaan niistä paremmin.
Ollaan tässä lomailtu jo kolmatta viikkoa ja huomenna koittaa paluu arkeen päiväkodin myötä. Itsekin löysäillyt tosi paljon töiden suhteen ja läppäri on pysytellyt kiinni. Tässä kuitenkin hieman kuulumisia vuodenvaihteesta ja vuoden ekasta viikosta.
– Kävin just ennen vuodenvaihdetta otattamassa ripsienpidennykset pois. Ajatus tuli aika nopeasti asiasta, mutta oon ollut tyytyväinen, vaikka hassulta onkin näyttänyt omasta mielestä. Halusin testata paljon kehuttua risiiniöljyä, josko sillä saisi omat ripset kasvamaan. Raportoin tuloksia myöhemmin!
– Uudenvuodenaattona käytiin katsomassa lasten ilotulitus Helsingin keskustassa ja oli kyllä hienot raketit. Siitä sitten suunnattiin meidän ystäväperheen luo Vantaalle. Ilta oli tosi kiva ja rento tyttöjen leikkiessä ja meidän aikuisten pelatessa ♥ Tämä mun mekko on ihan mielettömän kaunis ja sain sen Her Secret verkkokaupasta. – Heti vuoden ensimmäisenä päivänä me hypättiin Minean kanssa junaan ja matkattiin Kokkolan mummuille. Oli ihana nähdä jälleen niin äitiä, mummoa kuin ihania ystäviä ja sukulaisia ♥ Harmi, että siellä oli ollut tosi paljon lunta vielä viime viikolla, mutta nyt kaikki oli melkein sulannut pois. Onneksi ehdittiin nauttimaan vikoina päivinä pienestä määrästä lunta ja pakkasta. Tultiin reissusta kotiin eilen ja nyt olisi aika palata arkeen takaisin.Mites teidän vuosi on alkanut?