Moi! Viime kerrasta on aikaa ja nyt vihdoin sain itsestäni irti saada tämän postauksen julkaistuksi ja kertoa mikä diagnoosi mua odotti. Kesä oli ihana ja siihen on tarkoitus palata vielä erikseen, mutta mennään asia kerrallaan. Oon tällä hetkellä sairaslomalla päivätyöstäni. Kävin heinäkuussa laajassa naisten terveysarvot labrakokeissa (yhteistyö Lounalab kanssa) , koska halusin selvittää mistä mun väsymys johtuu. Tulokset saatuani varasin ajan työterveyslääkärille, jotta saisin vastaukset labrakokeiden arvoihin ja saisin selville mitkä arvot pitäisi saada korjattua. Siitä tämä kaikki sitten lähti ja eteni aika rajusti tilanteeseen missä tällä hetkellä oon.
Anemia
Mun diagnoosi on anemia. Hemoglobiini oli 108 ja ferritiini 19,4. Ferritiiniarvon piti olla viitearvojen sisällä, mutta eipä ne oikeasti olleetkaan. Tosi asiassa ne oli t o d e l la matalalla ja hemoglobiinin ollessa myös matalalla oli anemia sanomattakin selvä diagnoosi. Mua helpotti niin paljon saada vastaus ainaiseen väsymykseen ja siihen miksi oon nykyään kiukkuinen sekä ärsyynnyn helposti. Se ei ollenkaan ole mun tapaista eikä mulla ole huonoja päiviä, joita nyt tuntuu olevan liiankin usein. Ja se, että käytin välillä mun lounastauon siihen, että nukuin päikkärit ei mun mielestä oo normaalia.
No mulle määrättiin rautalisä sekä D-vitamiinia sen puutokseen myös. Tästä on kohta kaksi viikkoa aikaa. Viikko sen jälkeen mä jotenkin romahdin täysin työpäiväni päättyessä. Musta tuntui etten ollut antanut itselleni lupaa olla väsynyt vaan painoin eteenpäin koko ajan täysillä. Silloin vasta, kun anemia todettiin annoin itselleni luvan olla väsynyt ja ymmärsin väsymykseen olevan syynsä. Tottakai väsymys heijastuu näin ollen kaikkeen niin kotona kuin töissä. Koen olevani tällä hetkellä henkisesti melko uupunut ja nyt koitan levätä itseni kuntoon. Hulluinta on ollut se, että oon kärsinyt myös uniongelmista. Syöpähoitojen aikaan mulla ei ollut koskaan ongelmia nukkumisen suhteen ja nyt on, vaikka kaiken pitäisi elämässä olla ns. hyvin. Iltaisin on vaikea saada unen päästä kiinni ja mielessä pyörii miljoona eri asiaa. Jos yöllä herään, esim joku tytöistä tulee viereen niin saatan pyöriä pitkään hereillä. Lääkäri määräsi mulle melatoniinia, jotta saisin edes nukuttua kunnolla. Välillä on mennyt paremmin nukkumisen suhteen ja sitten nukun päiväunia, jos yhtään meinaa väsyttää.
Tulehdusarvo
Samoissa testeissä kävi ilmi, että mun CRP herkkä oli 7,4 ja sen pitäisi olla alle 1 ollessaan normaali. Tähän ei vieläkään ole löytynyt mitään syytä miksi se on koholla. Multa otettiin keliakia ja suolistotulehduksen näytteet, joista ei löytynyt mitään. Tulehdusarvo otettiin työterveydessä uudestaan ja se oli 4,6 eli hieman oli laskenut. Joskus sen koholla olemiseen ei löydy mitään syytä ja se laskee itsestään. Tietysti myös stressi vaikuttaa siihen ja se, että kroppa on ns. ylivireystilassa koko ajan. Toivotaan, että arvo on laskenut parin viikon päästä otettavissa testeissä eikä kyse ole mistään sen suuremmasta.
Pakko myöntää, että olo helpottui kovasti diagnoosin saamisesta ja töistä poisjäämisestä. Mulla oli tosi iso kynnys jäädä sairaslomalle, koska eihän mulla ole kuumetta tai muuta ”oikeaa sairautta” , jonka olisi ymmärtänyt sairaudeksi. Siinä vaiheessa, kun mulle työterveydestä sanottiin, että uupumus ja väsymys on todella hyvä syy olla pois ymmärsin ettei tässä nyt muu auttaisi. Oli pakko myöntää itselle, että nyt on hoidettava ja levättävä itsensä kuntoon. Kehoitettiin tehtäväksi niitä asioita, joista nauttii ja sitä oon koittanut tehdä. Kävin viime viikolla juttelemassa myös työpsykologin kanssa ja tapaaminen sujui tosi mukavasti. Oli helpottavaa vuodattaa kaikki sisällä ollut ulkopuoliselle ja siinä samalla pohtia niitä mietteitä. En voi sanoa, että meidän uusioperheen arki olisi mitenkään helppoa, mutta kaiken koitamme saada sujumaan. Pikkuhiljaa hyvää tulee pätee toivottavasti tässäkin asiassa ♥
Kuulisin mielelläni, jos joku teistä on ollut samoissa tilanteissa tai fiiliksissä ♥
