Arkisto

beauty rintasyöpä yhteistyö

Hiusten kasvatusprosessi + eka kampaajakäynti

*yhteistyössä Hair by Essi

Mä en edes oikein tiedä mistä aloitan tämän postauksen, koska oon vaan niin super innoissani! Te kaikki varmasti tiedätte mun menettäneen hiukseni viime vuoden tammikuussa sairastuttuani rintasyöpään. Kirjoittaessani silloin Miltä tuntuu menettää hiukset – postausta tuntui tämä nykyhetki todella kaukaiselta. Hiusten menettäminen oli todella valtava asia kaiken sen sairastamisen keskellä. Siinä vaiheessa, kun päätin kulkea kaljuna julkisesti tuli sairaus näkyvästi osaksi mua ja arkipäivää. Oon onnellinen siitä, että rohkenin kulkea kaljuna, koska suoraan sanottuna se tuntuu tällä hetkellä jännittävältä ja mietin, että miten sitä onkaan uskaltanut olla niin rohkea silloin! Jostain sitä vain saa voimaa silloin, kun sitä tarvitaan ♥

Tammikuu 2018 kuva; Rebecca / 65m2

Hiukset alkoivat hiljalleen kasvaa, mutta tietysti liian hitaasti omasta mielestäni. Muistan, kun eilisen päivän sen hetken, kun ensimmäisen kerran sai kunnolla pestä hiukset niin, että hiukset sai vaahdotettua shampoolla. Taisi siinä iloitessa kyynelkin silmään tulla ♥ Alkuun hiukset kasvoi kiharana takaisin, mutta pikkuhiljaa kasvettua ne alkoivat kasvaa suorempana. Ihan ekat hiukset kasvoi jo silloin sytostaattihoitojen aikana ja ne kasvoi vaaleina vain päälaelle. Päätin jo silloin, kun hiukset leikattiin, että jos vain saan hiukset vielä takaisin niin lupaan pitää niistä ihan super hyvää huolta! Hoitaa, helliä ja käyttää rautoja vähemmän sekä värjätä mahdollisimman vähän. En halua missään tapauksessa enään kuluttaa mun hiuksia liialla värjäämisellä mitä vanhoille hiuksille olin tehnyt. Mulla on aiemmin ollut moneen otteeseen blondatut hiukset, välillä taas tummemmat ja jotain niiden väliltä. Raskauden jäljltä hiukset tuntui entistä kuivemmilta eikä hoitotuotteetkaan enää auttaneet asiaa.

Nyt voin sanoa, että sain hiusteni kanssa uuden mahdollisuuden ja ikävän sairastumisen kautta sain testata kaikki hiusmallit aina kaljusta alkaen. Siinä vaiheessa, kun aloin saamaan hiukset kiinni ponnarilla olin ihan mielettömän onnellinen! Tiesin, että kehuista huolimatta (etenkin sori kulta♥) en jäisi lyhythiuksiseksi vaan haluaisin kasvattaa takaisin ne pitkät hiukset joista luovuin. Mulla on aina ollut pitkät hiukset ja musta on ihana tehdä erilaisia kampauksia sekä nutturoita. Jotenkin niin paljon helpommalla pääsee heittämällä päälaelle nutturan kiireisessä arjessa, kuin alkaa lyhyempää hiusta kääntämään ja vääntämään 😉

Lokakuu 2018

Uuden hiusten väri on paljon tummempi kuin se mitä muistan oman hiusteni aiemmin olleen. Alkuun tuntui, että väri ei tunnu hyvältä vaan haluaisin sen värjätä jossain kohtaa. Onneksi en kuitenkaan heti sännännyt kampaajalle, vaan maltoin odottaa 1,5 vuotta tätä hetkeä. Ja hyvä niin, koska nyt oma väri näyttääkin ihan todella upean suklaiselta! Tähän mennessä en myöskään kertaakaan ollut hiuksiani leikannut ja ne olivat tietysti kasvaneet melko epätasaisesti. Olin päättäväisesti kuitenkin valmis kasvatusprosessiin ja se todella kannatti!

Sillä nyt oli se hetki, kun kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla! Halusin laittaa hiuksiini raitaa oman värin lisäksi tuomaan eloa ja antamaan syvyyttä. Olin nähnyt somessa Hair by Essin kampaamopenkissä käyneitä ja tiesin, että uskaltaisin antaa hiukseni hänen käsiinsä. Me laitettiin Essin kanssa viestiä mun toiveista ja lähetin pari kuvaa valmiiksi hänelle ennen tapaamistamme. Sitten, kun mun kampaaja-aika vihdoin viime viikolla koitti niin mua jännitti kieltämättä aika paljon. Kerroin sen myös Essille ja alkuun me mietittiin yhdessä miten lähdetään etenemään just mun hiusten ehdoilla. Tilanne oli se, että me ei yhtään tiedetty miten mun hius tulisi väriä ottamaan vastaan ja se oli tärkeä ottaa huomioon. Ammattilaisena Essi tietysti kertoi, että hän suosittelisi etenemään pikkuhiljaa pienin askelin, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä sekä vähän hiuksia vahingoittava.

Itse kerroin haluavani vaaleita raitoja ja mun mielikuva oli, että hiuksiin tulisi ohuita blondeja raitoja. Olin kuullut balayage tekniikasta aiemmin ja kuvat niistä näytti upeilta, joten halusin lähteä sitä kokeilemaan. Onneksi Essi on juurikin vaalennuksien erityinen taituri, joten tiesin voivani luottaa hänen ehdotukseen. Hän kertoi, että meidän kannattaa aloittaa raidoittaminen rauhassa ajan kanssa, koska ajan mittaan voi vaalentaa vaikka kuinka paljon. Tässä hetkessä edetään varovasti ja katsotaan miten hius värin ottaa vastaan.

Balayage raidoitus tehdään siis erikoistekniikalla sävyttämällä hiukset vain puoleen väliin ja ”hinkkaamalla” vaalennusmassa ikään kuin liukuvaksi tyveä kohti. Sävyksi Essi valitsi pehmeän hiekkaisen vaalean ruskean. Vaalennuksessa ja värissä oli mukana Olaplex suojaamassa hiuksen kuntoa ja parantamassa sitä. Shampoo ja hoito-aine olivat myös samaa Olaplex sarjaa.

Värjäyksen jälkeen Essi föönasi hiukset ja tasoitti hiukset. Pituudesta ei siis lähtenyt vaan ainoastaan tasoitus kauttaaltaan. Tarkoitus on edelleen kasvattaa hiukset, joten saksia ei käytetty yhtään enempää kuin tarvetta oli 😀 Lopuksi Essi vielä muotoili mun hiukset Revolv’itin 32mm raudalla. Sitä ennen hän laittoi hiuksiini kombon, jossa oli hiusöljyä ja rakennepaikkaava hoitoainetta. Muotoilussa käytettiin tietysti lämpösuojaa ja hiuskiinnettä.

Lopputulokseen oon ihan äärimmäisen tyytyväinen, kiitos Essin ♥ Kiitos Essille ettei hän lähtenyt toteuttamaan mun toivetta saada blondeja raitoja, koska liiallinen hapetteen käyttö (jota siis käytetään aina vaalennuksissa) olisi kuulemma saman tien saattanut pilata mun hiukset. Kampaajaa kannattaa siis kuunnella, koska heillä on se ammattitaito ja näkemys hiuksista. ISO iso suositus Essille!!

Oon ihan mielettömän kiitollinen ja onnellinen mun hiuksista ♥

Tässä vielä kuvat ennen ja jälkeen

Ja kuten huomaatte vasemmassa kuvassa niin se sytojen aikaan kasvanut vaalea hius oli saaut aikaan jo valmiiksi pientä raidoitusta 😉
Mitäs pidätte? ♥

 kuvat mustassa asussa; Hanna / Sunday Blondie edit; minä 

4 Comments
Lifestyle Lifie

Mun silikoni aiheuttaa syöpää?

Törmäsin maanantai-iltana meidän Facebookissa olevan rintasyöpäsivuston kautta jaettuun uutiseen, jonka voit lukea tästä. Siinä sanotaan, että ALLERGAN-merkkisiin karheapintaisiin silikoni-implantteihin saattaa liittyä syöpäriski, ja siksi suomalaiset plastiikkakirurgit suosittelevat, ettei niitä nyt käytettäisi. Epäilyt, että kyseiseen implanttiin liittyy syöpäriski, ovat niin vahvoja, ettei sitä kannata käyttää ja, jos sellainen on niin kannattaa hakeutua seurantaan.

‘Tutkimusten mukaan naisilla, jotka ovat saaneet silikoni-implantit, on 400-kertainen riski sairastua lymfoomaan, kun heitä verrataan naisiin, joilla silikoni-implantteja ei ole.

Aiemmin siis näitä silikoneja on pidetty turvallisina ja ovat ilmeisesti eniten käytetty silikoni. Mutta nyt niiden käyttö on tällä hetkellä kielletty ainakin HUS:n alueella. Kansainvälisen tieteellisen komitean linjauksen mukaan rintojen silikoni-implanttien asentamisesta saattaa aiheuttaa syöpää ja kyseessä on harvinainen imusolmukesyövän alatyyppi.

Muistin heti, että mun silikoni on karheapintainen, mutta en ollut siltä seisomalta varma olisiko kyseessä juurikin tuo samainen silikoni. Ikäväkseni joudun kuitenkin toteamaan, että kyllä mulla on juurikin tuo uutisoitu silikoni. Ei oo totta?! Miten tämä voi olla edes totta? Pelko iski päin näköä syövän uusiutumiseen liittyen ja nyt pitää vain odotella?

Satuin onneksi törmäämään mut leikanneeseen kirurgiin eilisellä fyssarin reissulla ja kysyin häneltä asiasta. Hän kertoi, että on olemassa 7 erilaista silikonia ja niistä vain kaksi on sileäpintaisia malleja. Näin ollen eniten käytetään juurikin näitä karheapintaisia malleja. Kysyin olisiko implantti syytä ottaa pois tai vaihtaa toiseen niin hän sanoi, että niihin liittyy suurempi komplikaatioriski ettei hän suosittele sellaista. Ilmeisesti tuohon lymfomaan sairastuminen on muutenkin hyvin epätodennäköistä oli terve tai ei. Näin ollen mahdollisuus sairastua on edelleen aika pieni silikoninkin  kanssa. Jos jotain tulee niin kuulemma vasta 8 vuoden jälkeen oli muutokset huomattu. Hän lopuksi kuitenkin sanoi, että ” No worries! ”

Kyllähän tämä silti jäi mietyttämään, mutta tiedän myös sen, että stressaaminen ei ole etenkään tässä olosuhteessa hyväksi kropalle. Joten täytyy vain yrittää unohtaa koko asia ja elää kuten tähänkin asti päivä kerrallaan. Turha sitä on alkaa pelkäämään ja elämään pelossa. Rintasyöpä saattaa uusitua, jos se on uusiutuakseen sille ei voi mitään. Mutta onhan tämä kuitenkin harmillinen uutinen, kun ehti jo ajatella kaiken olevan nyt hyvin.

Odotan myös vielä pääsenkö lisätutkimukseen geenivirheen osalta. Kirurgi suositteli tutkimaan kaikki tarkemmin, jos vain mahdollista ottaen huomioon ikäni. Suvussa, kun ei ole ollut syöpää niin voi olla, ettei tutkimuksiin pääse siitä syystä. Joskus vain saattaa olla niin, että geenivirhe onkin äidillä tai isoäidillä, mutta syöpä ei ole heille puhjennut. Haluaisin tämä varmistaa siksi, että silloin Minealla olisi 50/50 mahdollisuus myös sairastua. Kuulostaa ihan kamalalta jo pelkkä ajatuskin, mutta tässäkin on ihan turha antaa pelolle valtaa. Asiaa tutkitaan joko nyt tai myöhemmin.

Viikko ei näiltä osin lähtenyt kovin hyvin käyntiin, mutta onneksi jotain hienoakin saattaa olla tapahtumassa! Tästä toivottavasti lisää myöhemmin!

Kivaa keskiviikkoa ♥

6 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Vauva-lehden haastattelu

Eilistä päivää ollaan jännitetty jo elokuusta asti, jolloin meillä kävi Vauva-lehdestä haastattelija ja valokuvaaja. Olin itse jo silloin tammikuussa heihin yhteydessä, koska mulla oli sellanen tunne ja on edelleen, että kaikkien naisten pitää tutkia rintansa säännöllisesti. Haluan painottaa sitä, että raskaus tai imetys ei suojaa syöpään sairastumiselta, toisin kuin luullaan. Joten on erityisen tärkeää tutkia rinnat joka kuukausi etenkin hormonien vallatessa keho. Tammikuussa sitten sovittiin lehden toimituksen kanssa, että palataan haastattelun osalta hoitojen loppuvaiheessa. Niimpä yhtäkkiä oltiinkin jo kesän kynnyksellä, jolloin haastattelu -ja kuvaspäivät sovittiin.

Haastattelu sujui hyvin, vaikka aina tietyt asiat saa herkistymään väkisinkin. Tuntui luontavalta kertoa mitä vuoteemme oli mahtunut ja miten siitä ollaan tähän asti selvitty. Halu jakaa tätä tarinaa muille on suuri just sen takia, että tutkimuksiin hakeuduttaisiin herkemmin. Myös kuvaukset meidän kotona meni tosi hyvin ja neitikin niin nätisti oli kameran edessä (oisko tottunut siihen jo äidin kanssa 😉 ) ♥  Me tietty saatiin teksti lukea etukäteen, joten tiesin tietenkin mitä jutussa tulisi lukemaan.

Eilen selasin lehteä kuin kuka tahansa Vauva-lehden lukija. Lukiessani meidän haastattelua kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Jutun lukeminen sai aikaan odottamattoman tunteen, josta Instagramin storiesissa aamulla jo ajatuksia jaoinkin. Jokainen selviytymistarina koskettaa aina jollain tavalla. Tällä kertaa se tarina onkin siitä omasta elämästä, jonka päähenkilönä sinä itse olet. Tuntui jotenkin kaukaiselta koko sairastuminen, vaikka siitä onkin niin vähän aikaa vasta. Kyllä sen on huomannut, että pää tulee paljon jäljessä kaikessa tapahtuneessa. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja tarinalla on onnellinen loppu ♥

Mikäli haastattelu teitä kiinnostaa niin käykään hakemassa uusin Vauva-lehti! Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän liittyen ♥

kuva; Juha Salminen

Ei kommentteja
Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Omat hiukset vai peruukki?

Halusin palata vielä viime viikon Kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä – postaukseeni. Sain muutamia kommenteja liittyen hiuksiini ja siihen ovatko ne omat hiukseni. Tämä suorastaan hieman hämmästytti mua ja halusinkin siksi palata vielä tähän aiheeseen. Kirjoitin aiempaan postaukseen siitä kuinka mun hiukset kihartuu ja siitä miten onnellinen oon, että hiukseni ovat kasvaneet näin kovaa vauhtia. Siksi ehkä mietinkin aiheeseen palaamista, koska halusin vielä painottaa sitä, että nämä hiukset ovat tosiaan mun ihan IKIOMAT ♥ Luulen, että osalle onkin ollut hämmentävää se miten nopeasti mun hiukset on kasvanu ja vieläpä niin paksuina! Vai oonko ihan väärässä tämän suhteen? 

Osa teistä varmaan muistaa mun peruukin ja se oli sellainen todella pitkähiuksinen ja väriltään tummempi kuin tämä oma nyt on. Siksi ehkä hämmennyin siitä miten omaa tukkaani luultiin peruukiksi, koska sehän on ihan erilainen kuin peruukki on. Toki se peruukki edelleen lojuu tuolla vessan nurkassa ( en tiedä miksi sitä edes säilytän edelleen?!), mutta päässä se ei ole ollut sitten enään kevään jälkeen. Muutaman kerran oon sitä huvikseni testannut ja onhan se oudolta näyttänyt etenkin nyt omien hiusten ollessa pidemmät. Voisin muuten harkita koko peruukin myymistää, jos joku sellaista kaipailee!

Oon muuten miettinyt nyt jälkikäteen, kun katsoin vanhoja kuvia, että miten mä oikein rohkenin kulkea kaljuna? Tai siis nyt, kun asiaa uudestaan mietin niin en kyllä tiedä olisko mulla enään samaa rohkeutta ja uskallusta kuin silloin alkuvuodesta. Ehkä se on just se siinä hetkessä oleminen, kun päättää tehdä jotain ja siitä saa itselleen voimia. Vaikka sitä näin jälkikäteen miettiikin, että mistä se voima ja ennen kaikkea rohkeus on sillon tullut? Voin sanoa olevani todella ylpeä itsestäni, että silloin uskaltauduin ihmisten ilmoille kaljuna! Kalju kun ei jättänyt kenellekkään epäilyksiä sen suhteen miksi hiuksia ei ole.

Kaikesta huolimatta haluan edelleen painottaa sitä, että olkaa rohkeita ja olkaa omia itsejänne ♥

Erilaisuus on rikkautta oli se mistä syystä tahansa ♥

coat – VILA, pants – VERO MODA, shirt, bag, gloves – HM, scarf – NORDIC SWAN LIVING (similar here)

 

pics; Pinja edit; me

Ei kommentteja
Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä

Katson peiliin. Sieltä mua katsoo takaisin tutut silmät, mutta muuten näyttää hieman vieraalta. Kehossani on tapahtunut valtavia muutoksia sairastuessani rintasyöpään ja ne kaikki eivät todellakaan näy ulospäin. Suurin muutos itsestä ajateltuna on edelleen hiukset. Tämä kirjoitus keskittyy tänään siihen miltä musta tällä hetkellä tuntuu näissä hiuksissa. Ensiksin haluan painottaa, että oon todella onnellinen siitä, että hiukseni ovat kasvaneet toukokuusta tähän saakka jo näin paljon ♥ En oo edes syönyt mitään lisäravinteita, vaikka niin kovasti aioin, joten voin iloisena todeta, että mun hiukset kasvaa vain hyvin nopsaan!

Syöpään sairastuessa lähes poikkeuksetta lähtee hiukset ja tästä teille aiemmin kirjoitin Miltä tuntuu menettää hiukset – postauksessa. Hiuksilla on iso rooli etenkin naisten niin sisäisessä kuin ulkoisessa minäkuvassa. Se, että sulta yhtäkkiä tahdosta riippumatta viedään hiukset on todella kova kolaus ainakin omalla kohdallani. Ja juu tiedän, että hiukset kasvaa takaisin, kuten ne on kasvanutkin, mutta onhan se valtava muutos omaan minäkuvaan yhtäkkiä näyttää ihan eriltä. Ja juu sain paljon kehuja silloin miten kalju sopii mulle mielettömän hyvin ja viimeksi eilen sain tuntemattomalta jälleen kehuja tästä lookistani nyt. Toki kehut tuntuvat hyviltä en voi sitä kieltää, mutta se miltä itsestä tuntuu, kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä on asia erikseen. Ei sieltä peilistä katso takaisin se sama Marjut, joka se oli ennen sairastumista. Sieltä katsoo takaisin paljon paljon vahvempi Marjut, mutta ei sama. Syöpä on muokannut mua paljon niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Jos en näe itseäni peilistä en välttämättä aina muista, että mun hiukset näyttää tältä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta näin se vain on. Sitä jotenkin välillä unohtaa koko sairastumisen ja esim suihkussakin ollessa saatan alkaa puristaa käsillä vettä hiuksista, mutta ne loppuvatkin lyhyeen. Tällaisia juttuja mieli tekee automaattisesti eikä aina muista sitä nykyhetkeä. Haamuhiuksia oon myös saanut kokea. Sitä muka alkaa laittaa hiuksia kiinni vaikkei niitä vielä oikeasti saakkaan!

On ollut hetkiä itseasiassa aika useastikin, kun omasta mielestä näyttää ihan pojalta kaljuna sekä hiusten kasvuvaiheissa. Se ei tunnu hyvältä eikä saa oloa naiselliseksi. Naisellisuus on välillä ollutkin kadokissa niin hiusten kuin leikatun rinnan osalta. Hiuksilla on omassa naiseudessa iso rooli ja sen vuoksi en oo aina kokenut itseäni kovinkaan naiselliseksi. Jälleen voi kuulostaa tyhmältä, mutta kaikki vaatteetkaan ei vain sovi kaljun kanssa. Eikä oikein vieläkään tunnu, että sopisi tämän lyhyen tyylin kanssa. Ja tietysti muut sanoisi, että no tottakai sopii, mutta se onkin se oma minäkuva, joka määrittää sitä omaan ajattelua itsestä. Eihän tämä tyyli ole mun tyyli – ajattelu on välillä käynyt mielessä, kun peilistä katsoo erinäköinen Marjut mihin on tottunut ja mikä silloin pitkähiuksisena oli oma tyyli.

Voin kertoa, että tämän hiustyylin laittaminen ei ole helpoimmasta päästä. Suihkusta tullessa hiukset on suorat ja ootas vain kun niille edes näyttää muotovaahtoa niin ne on jo kihartuneet 😀 Saas nähdä tuleeko kiharuus jäämään hiusten kasvaessa vai onko ne vain niin paksut nyt, että menevät siitä syystä kiharalle. En välttämättä oo kovin innoissani, jos kiharat jää.. Vaikka tietty edelleen onnellinen, että saan hiukseni takaisin ♥ En keksi tähän lookkiin mitään erilaisia tapoja pitää hiuksia nyt vaan ne on aina jotenkin sikin sokin ja näytän omasta mielestä lähinnä tarhapöllöltä 😀 Sen oon kyllä huomannut, että lyhyissä hiuksissa kasvot pääsee paremmin esille, joten jotain hyvää tässäkin. Ja onhan se nyt tietty siistiä päästä näkemään eri tyylejä hiusten kasvaessa. Jannehan toivoisi mun pitäytyvän näissä lyhyissä hiuksissa, mutta sori muru ei tuu tapahtumaan ♥ Kyllä mä niin odotan sitä, kun saan vain napattua hiukset yhteen ja saan sutturan päälaelle parissa sekunnissa!

Odotan kovasti yhtä kuvausjuttua kuun lopussa, kun pääsen sen tiimoilta kampaajan tuoliin ja hän saa vapaat kädet laittaa mulle ”kampauksen”! Toivon saavani häneltä jotain uusia vinkkejä miten näitä hiuksia voisi nyt pitää. Toki joku pantakin voisi olla kiva juttu! Ja hei heittäkää te ideoita, jos tulee jotain mieleen? 

Isoin asia tietysti on ollut se, että oma puoliso hyväksyy sut just sellaisena kuin sä oot missäkin hetkessä. Ja se, että hän kehuu sua vaikket just silloin olisi parhaimmillasi. Tästä aiheesta haluankin kirjoittaa teille vielä oman postauksen ♥

Coat – ONLY, Pants – VERO MODA, Blazer, shirt – HM, Bag – MICHAEL KORS, watch – CLUSE, shoes – SKOPUNKTEN
Moni ulkopuolisista ei varmaan osaa tai osannut edes ajatella, että mulla voisi olla tällaisia ajatuksia ja epävarmuutta, koska eihän sitä aina kuvista käy ilmi. Ja harvoinhan sitä kukaan myöntää kenellekkään, että olisi epävarma omasta ulkonäöstään, vai mitä? Jokainen meistä kokee varmasti välillä epävarmuutta omasta ulkonäöstä ja se on ihan normaalia. Kukaan meistä ei ole täydellinen ei, vaikka kuvissa kaikki näyttäisi olevan niin kukaan ei siltikään tiedä miten toinen sisimmissään voi ja tuntee. Tähän liittyen onkin tulossa yksi ihana juttu, jonka voin teidän kanssanne jakaa ensi kuun puolella ♥

Sä oot ihana just sellasena ku sä oot, eikä sun tarvi olla mitään muuta ♥

 

When I look at myself in the mirror, I see familiar eyes. The rest of my appearance I do not yet recognize. Breast cancer changed me a lot both inside and outside. I don’t feel very confident with this hair look right now. And when I was bald, I actually thought I looked like a boy.There is a huge difference now than before cancer. I feel like a part of my feminity is lost, which also makes me feel lost. 

I’m so happy that my hair grows this fast but I don’t feel that this is me when I look at myself. It’s hard to explain but I hope you understand what I mean by this? I also want to say, that you never know what people are going through on the inside, even they might look ”perfect” on pictures.
Always remember that you are lovely just the way you are and you don’t  have to be anything else ♥

9 Comments

Artikkelit