baby

Viimeksi kirjoitin teille päiväkoti– aiheesta, kun saimme tietää Minean saaneen paikan ryhmäperhepäiväkodista. Nyt me ollaan oltu siellä kahtena eri päivänä tutustumassa uusiin ystäviin, hoitajiin sekä itse päiväkotiin. Ensimmäinen kerta oli viime viikon torstaina, jolloin oltiin tutustumassa koko perheen voimin. Voin sanoa, että kyllähän se jännitti mennä ensi kertaa käymään ja näkemään millaiseen paikkaan se oma lapsi sitten hoitoon menee. Jotenkin se ajatus on hirvittänyt, että meidän lapsi on jonkun muun hoiteissa jossain muualla kuin omassa kodissa. Jännitti millaisia hoitajia meidän päiväkodissa olisi, millaiset tilat siellä on ja tietty millaiset muut lapset siellä Minean kanssa leikkii. Meidän päiväkoti sijaitsee kerrostalon alimmassa kerroksessa kodinomaisissa tiloissa – tämä tiedettiin etukäteen. Hirveästi muuta ei sitten tiedettykkään ennen ensimmäistä käyntiä.

Niimpä perhosia vatsassa me sitten soitettiin päiväkodin ovikelloa klo. 8.30 ja astuttiin sisään iloisten pienten ihmettelemänä ♥ Meidät vastaanotti toinen hoitajista ja heti alkuun hän vaikutti todella ystävälliseltä ja ihanalta. Pienet kysyi kuka Minea on ja eipä se neiti tainnut meitä mukaansa odotella, kun lähti jo leikkihuonetta muiden kanssa katsomaan 😀 Se oli jo sinänsä meille iloinen juttu, vaikka ei tietenkään kerro vielä välttämättä mistään. Hetken kuluttua vuoronsa aloitti myös toinen hoitajista. Ja tiedättekö hän oli se hoitaja kenet me oltiin Minean kanssa kesällä nähty puistossa oman ryhmänsä  kanssa ja juteltu heidän kanssaan!  Olin niin onnellinen siitä, että hän oli vielä  just meidän päiväkodissa töissä, koska siellä oli ollut joitain hoitajien siirtoja, joka vaikutti myös ryhmän kokoon. Nyt siellä on siis vain yksi ryhmä eikä kahta kuten vielä kesällä oli ollut.

Me kierrettiin tiloja läpi, Minea leikki lasten kanssa ja me juteltiin hoitajien kanssa. Tilat ei ole mitkään uudet, mutta ilmapiiri siellä on niin ihana, ettei kaiken tarvitsekaan olla uutta ja hienoa. Paikka on todella lämminhenkinen, just sellanen kodinomainen ja turvallinen. Oli mahtavaa nähdä miten Minea leikki reippaana muiden lasten kanssa vaikkei äitiä ja isiä ihan koko aikaa näköpiirissä näkynytkään. Me vähän koitettiinkin välillä olla toisessa huoneessa, jotta voi omin päin myös touhuta. Tällä kerralla me oltiin vajaan tunnin verran tutustumassa ja meille jäi tosi hyvä olo kaikesta ♥

beanie – Fafa Collection, coat, shoes –  HM, pants – Name it, knit – Newbie

Toinen kerta oli tiistaina ja silloin mentiin neidin kanssa kaksin. Mentiin jälleen aamusta (lapset syövät klo 8 aikaan aamupalan siellä), joten heti pääsi leikit alkamaan ja oli ihana, kun muut lapset muisti jo Minean nimen. Osa lapsista oli maalaamassa vesiväreillä ja Mineakin pääsi itseasiassa ensi kertaa maalailemaan. Maalailujen jälkeen oli aika lähteä ulkoilemaan naapuri päiväkodin pihalle. Minea ja eräs ihana tyttö olivat heti ottaneet toisiaan kädestä kiinni ja parijonossa sitten käveltiin noin 100 metrin matka toiselle pihalle. Siellä olikin sitten vähän enemmän lapsia ja hoitajia, mutta nämä pienet erottui joukosta huomioliiveillä 🙂 Oli niin mukava nähdä, kun meidän hoitaja leikki lasten mukana pihalla ja minä siinä mukana minkä kerkesin, kun toisetkin lapset tulivat mukaan hakemaan leikkiin ♥ Rinteessä sijaitseva piha on todella iso ja sieltä löytyi paljon kaikkea kivaa tekemistä.

Sitten palattiin takaisin päiväkodille, jossa yksi lapsista oli toisen hoitajan kanssa laittaneet lounaan valmiiksi. Ennen ruokailua lapset vielä opettelivat viikonpäiviä, kuten joka päivä tekevät sekä leikkivät piirileikkiä. Olin tuon ajan eri huoneessa, jolloin tehtiin päiväkodin johtajan kanssa hoitosopimus. Pian ruokailun jälkeen me alettiin lähteä kotiinpäin ja muut lapset menivät omiin sänkyihinsä päikkäreille. Vielä Minea ei kuitenkaan antanut hoitajien pukea tai pestä käsiä vaan äidin piti auttaa. Koitin hänelle välillä aina muistuttaa, että tädit sitten hoitaa Mineaa äidin ja isin ollessa töissä. Varmasti se on alkuun hankalaa, mutta toivotaan luottamuksen syntyvän heidän välille ajan myötä eikä itku tulisi niin herkästi.

Kaiken kaikkiaan mulla on todella hyvä, helpottunut ja turvallinen tunne tulevasta päiväkodista. Kyllähän siinä itsellä meinasi olla itku herkässä, kun näki miten isoksi oma lapsi on jo kasvanut. Niin isoksi, että hän tosiaan aloittaa päiväkodin ja on niin reipas tyttö ♥ Muuten mun olo kirjaimellisesti helpottui näiden käyntien jälkeen, kun tietää miten hyvää huolta hänestä siellä pidetään. Oon tosi onnellinen siitä, että Minea sai paikan just tälläsestä ryhmäperhepäiväkodista. Se on varmasti kaiken tämän jälkeen parempi ja pehmeäpi vaihtoehto päiväkotielämään. Virallinen aloitus on siis 29.9. ja sitä ennen viikon verran harjoitellaan yhdessä hänen kanssaan. Käydään sitä ennen kuitenkin muutamia kertoja vielä tutustumassa, jotta paikka alkaisi pikkuhiljaa tuntumaan tutummalta. Ensi viikolla me muuten matkustetaan neidin kanssan Kokkolan mummuille ♥ Täytyy ottaa kaikki aika ennen arjen alkamista käyttöön, kun sitten ei enään tehdäkkään noin vain pidempiä reissuja.

 Kuulisin edelleen mielelläni teidän päiväkotikokemuksia? Sekä mitä kaikkea pukeutumisen suhteen tulisi ottaa huomioon? 

Tossut on jo hankittu ja ne odottelee Minean naulakossa valmiina ♥