Lifie

Kerroin teiille eilen, että mulla on tänään rintasyövän 3 vuosikontrolli. Alunperin ajan piti olla marraskuussa, mutta soitin syöpkselle viime kuussa, koska mun tervettä rintaa on välillä sattunut. Niimpä he päättivät aikaistaa vuosikontrolliaikaa ihan varmuuden vuoksi. Musta on tosi hyvä, että he ottavat heti kaikki oireet tosissaan ja tutkimuksiin pääsee nopeasti. Terveessä rinnassa on välillä ollut arka kohta ja oon sitä koittanut tunnustella vähän väliä. Aina kuitenkin oon päätynyt siihen, ettei siellä voisi olla mitään muuta kuin rintarauhaskudosta eikä muuta. Koskaan ei silti voi olla liian varma mistään. Vaikka luulisi jo, että kontrolleihin olisi tottunut niin ei kyllä ole. Joka kerta jännittää ihan yhtä paljon ja miettii mitä vastauksia tulee saamaan tällä kertaa.

Mammografia

Ensin menin aamupäivällä mammografiaan, jossa kaksi hoitajaa otti mut vastaan. Se toimenpide ei oo kovinkaan kiva ja siinä käyneet varmasti sen tietää. Tämä oli myös eka kerta, kun leikattu rinta kuvattiin. Terveestä rinnasta otettiin kaksi kuvaa, kuten kuuluukin, mutta leikatusta riitti yksi. Tai no otettiin me kaksi erillistä kuvaa, koska halusin, että saadaan kainalo paremmin kuvaan kuin ensin otetussa. Parempi kärsiä muutama sekunti enemmän ja saada tarkemmat vastaukset. Mammografian jälkeen ajoin Töölön Picnic kahvilaan lounaalle ja tein siellä tunnin verran töitä. Sitten suuntasin takaisin syöpikselle.

Ultraääni

Hoitaja kutsui ja suuntasin hänen kanssaan toimenpidehuoneeseen. Riisuin yläosattomiin ja kapusin tutkimuspöydällle hämärässä huoneessa. Hoitaja laittoi rinnalle ison paperipyyhkeen ja siihen jäin odottamaan radiologin tuloa. Siinä katsoessani kattoa miettii väkisin niitä kertoja, kun siinä on vajaa kolme vuotta sitten useampia kertoja ollut. Milloin sai vastauksen siitä, että kasvain oli suurentunut ja milloin pienentynyt. Vaikka niitä hetkiä ei halua enään muistella ja ikäänkuin ne olisi deletoitu mielestä pois – tulee ne mieleen tuolloin maatessani siinä tutkimuspöydällä. Tavallaan kuin elämä vilisisi silmissä siinä ollessa. Rauhoitin mieleni kädet ristissä ja toivoin kaiken olevan hyvin. Sitten radiologi astui huoneeseen ja miesjonkanimeäenmuista kertoi, että mammografian kuvissa kaikki oli ok. Kysyin siinä hämmästyksissä, että ai niinkö, että ehdit ne jo katsomaan? Ja kyllä oli ehtinyt ja totesi, että vielä ultralla katsotaan. Ja ne minuutit, kun hän ultrasi molemmat rinnat tuntui ikuisuudelta. Tuntui, että terveessä rinnassa meni kauemmin ja odotin mitä hän kohta sanoo sieltä löytyvän. Mutta lopulta hän sanoi; ” Ei siellä mitään ylimääräistä ole. Hyvää päivänjatkoa.” Ja minä siinä kyyneleet silmissä kysyin, että kaikkiko on tosiaan kunnossa ja hän totesi, että on kunnossa ♥ Ne tietää ketkä tietää sen painolastin, joka siinä hetkessä tipahtaa ja tuntuu, että voisi itkeä silmät päästä onnesta!! Kaikki voi varmasti kuvitella sen helpotuksen tunteen, joka tuon tiedon jälkeen tuli. Nyt vielä odotetaan verikokeen tulokset, joista hoitaja soittaa ensi viikon perjantaina. Toivotaan, että niissä myös kaikki ok ♥

Luojan kiitos kaikki on kunnossa ja kiitos teille ihanista tsemppiviesteistä, joita sain Instagramin puolella tänään ♥ Ootte kultaa ♥