Katson peiliin. Sieltä mua katsoo takaisin tutut silmät, mutta muuten näyttää hieman vieraalta. Kehossani on tapahtunut valtavia muutoksia sairastuessani rintasyöpään ja ne kaikki eivät todellakaan näy ulospäin. Suurin muutos itsestä ajateltuna on edelleen hiukset. Tämä kirjoitus keskittyy tänään siihen miltä musta tällä hetkellä tuntuu näissä hiuksissa. Ensiksin haluan painottaa, että oon todella onnellinen siitä, että hiukseni ovat kasvaneet toukokuusta tähän saakka jo näin paljon ♥ En oo edes syönyt mitään lisäravinteita, vaikka niin kovasti aioin, joten voin iloisena todeta, että mun hiukset kasvaa vain hyvin nopsaan!

Syöpään sairastuessa lähes poikkeuksetta lähtee hiukset ja tästä teille aiemmin kirjoitin Miltä tuntuu menettää hiukset – postauksessa. Hiuksilla on iso rooli etenkin naisten niin sisäisessä kuin ulkoisessa minäkuvassa. Se, että sulta yhtäkkiä tahdosta riippumatta viedään hiukset on todella kova kolaus ainakin omalla kohdallani. Ja juu tiedän, että hiukset kasvaa takaisin, kuten ne on kasvanutkin, mutta onhan se valtava muutos omaan minäkuvaan yhtäkkiä näyttää ihan eriltä. Ja juu sain paljon kehuja silloin miten kalju sopii mulle mielettömän hyvin ja viimeksi eilen sain tuntemattomalta jälleen kehuja tästä lookistani nyt. Toki kehut tuntuvat hyviltä en voi sitä kieltää, mutta se miltä itsestä tuntuu, kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä on asia erikseen. Ei sieltä peilistä katso takaisin se sama Marjut, joka se oli ennen sairastumista. Sieltä katsoo takaisin paljon paljon vahvempi Marjut, mutta ei sama. Syöpä on muokannut mua paljon niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Jos en näe itseäni peilistä en välttämättä aina muista, että mun hiukset näyttää tältä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta näin se vain on. Sitä jotenkin välillä unohtaa koko sairastumisen ja esim suihkussakin ollessa saatan alkaa puristaa käsillä vettä hiuksista, mutta ne loppuvatkin lyhyeen. Tällaisia juttuja mieli tekee automaattisesti eikä aina muista sitä nykyhetkeä. Haamuhiuksia oon myös saanut kokea. Sitä muka alkaa laittaa hiuksia kiinni vaikkei niitä vielä oikeasti saakkaan!

On ollut hetkiä itseasiassa aika useastikin, kun omasta mielestä näyttää ihan pojalta kaljuna sekä hiusten kasvuvaiheissa. Se ei tunnu hyvältä eikä saa oloa naiselliseksi. Naisellisuus on välillä ollutkin kadokissa niin hiusten kuin leikatun rinnan osalta. Hiuksilla on omassa naiseudessa iso rooli ja sen vuoksi en oo aina kokenut itseäni kovinkaan naiselliseksi. Jälleen voi kuulostaa tyhmältä, mutta kaikki vaatteetkaan ei vain sovi kaljun kanssa. Eikä oikein vieläkään tunnu, että sopisi tämän lyhyen tyylin kanssa. Ja tietysti muut sanoisi, että no tottakai sopii, mutta se onkin se oma minäkuva, joka määrittää sitä omaan ajattelua itsestä. Eihän tämä tyyli ole mun tyyli – ajattelu on välillä käynyt mielessä, kun peilistä katsoo erinäköinen Marjut mihin on tottunut ja mikä silloin pitkähiuksisena oli oma tyyli.

Voin kertoa, että tämän hiustyylin laittaminen ei ole helpoimmasta päästä. Suihkusta tullessa hiukset on suorat ja ootas vain kun niille edes näyttää muotovaahtoa niin ne on jo kihartuneet 😀 Saas nähdä tuleeko kiharuus jäämään hiusten kasvaessa vai onko ne vain niin paksut nyt, että menevät siitä syystä kiharalle. En välttämättä oo kovin innoissani, jos kiharat jää.. Vaikka tietty edelleen onnellinen, että saan hiukseni takaisin ♥ En keksi tähän lookkiin mitään erilaisia tapoja pitää hiuksia nyt vaan ne on aina jotenkin sikin sokin ja näytän omasta mielestä lähinnä tarhapöllöltä 😀 Sen oon kyllä huomannut, että lyhyissä hiuksissa kasvot pääsee paremmin esille, joten jotain hyvää tässäkin. Ja onhan se nyt tietty siistiä päästä näkemään eri tyylejä hiusten kasvaessa. Jannehan toivoisi mun pitäytyvän näissä lyhyissä hiuksissa, mutta sori muru ei tuu tapahtumaan ♥ Kyllä mä niin odotan sitä, kun saan vain napattua hiukset yhteen ja saan sutturan päälaelle parissa sekunnissa!

Odotan kovasti yhtä kuvausjuttua kuun lopussa, kun pääsen sen tiimoilta kampaajan tuoliin ja hän saa vapaat kädet laittaa mulle ”kampauksen”! Toivon saavani häneltä jotain uusia vinkkejä miten näitä hiuksia voisi nyt pitää. Toki joku pantakin voisi olla kiva juttu! Ja hei heittäkää te ideoita, jos tulee jotain mieleen? 

Isoin asia tietysti on ollut se, että oma puoliso hyväksyy sut just sellaisena kuin sä oot missäkin hetkessä. Ja se, että hän kehuu sua vaikket just silloin olisi parhaimmillasi. Tästä aiheesta haluankin kirjoittaa teille vielä oman postauksen ♥

Coat – ONLY, Pants – VERO MODA, Blazer, shirt – HM, Bag – MICHAEL KORS, watch – CLUSE, shoes – SKOPUNKTEN
Moni ulkopuolisista ei varmaan osaa tai osannut edes ajatella, että mulla voisi olla tällaisia ajatuksia ja epävarmuutta, koska eihän sitä aina kuvista käy ilmi. Ja harvoinhan sitä kukaan myöntää kenellekkään, että olisi epävarma omasta ulkonäöstään, vai mitä? Jokainen meistä kokee varmasti välillä epävarmuutta omasta ulkonäöstä ja se on ihan normaalia. Kukaan meistä ei ole täydellinen ei, vaikka kuvissa kaikki näyttäisi olevan niin kukaan ei siltikään tiedä miten toinen sisimmissään voi ja tuntee. Tähän liittyen onkin tulossa yksi ihana juttu, jonka voin teidän kanssanne jakaa ensi kuun puolella ♥

Sä oot ihana just sellasena ku sä oot, eikä sun tarvi olla mitään muuta ♥

When I look at myself in the mirror, I see familiar eyes. The rest of my appearance I do not yet recognize. Breast cancer changed me a lot both inside and outside. I don’t feel very confident with this hair look right now. And when I was bald, I actually thought I looked like a boy.There is a huge difference now than before cancer. I feel like a part of my feminity is lost, which also makes me feel lost. 

I’m so happy that my hair grows this fast but I don’t feel that this is me when I look at myself. It’s hard to explain but I hope you understand what I mean by this? I also want to say, that you never know what people are going through on the inside, even they might look ”perfect” on pictures.
Always remember that you are lovely just the way you are and you don’t  have to be anything else ♥