Ihanaa perjantai-iltaa teille! Täällä on viikko mennyt yhdessä hujauksessa ja mietin, että miten voi olla taas perjantai? Ei sillä, että valittaisin alkavasta viikonlopusta, mutta en ymmärrä mihin nämä päivät oikein menee. Olin tänään pitkästä aikaa toimistolla keskustassa ja on kyllä kieltämättä kiva käydä välillä ihmisten ilmoilla. Vaikka tuntuu, että oonkin tehokkaampi kotona työskennellessä eikä työmatkoihin mene tunteja päivästä. Tänään ollaan Peten kanssa kaksin, mutta Minea tulee huomenna illalla yöksi, kun halusin Äitienpäivänä herätä hänen kanssaan <3
Magneettitutkimus
Mutta sitten itse aiheeseen, eli magneettitutkimukseen, jossa kävin Instagramissa tehdyn yhteistyön tiimoilta. Pääsin mukaan Docrates Helsingin kampanjaan, jossa kerroin heidän tutkimuksista ja laadukkaista palveluista syöpään liittyen. Yhteistyöhön kuului magneettitutkimus, joka mulle tehtiin Docratesilla Helsingin Jätkäsaaressa. Pakko sanoa, että mua jännitti tämä yhteistyö tämän tutkimuksen osalta, koska en voinut varmasti tietää mitkä tulokset tulisi olemaan. Sitä, kun ei voi ikinä tietää varmaksi, jos jotain löytyisi vaikkei oireita olisikaan ollut. Kerran jo rintasyövän sairastaneena ei voi olla varma mistään ja se tottakai aina osaltaan pelottaa.
Magneettitutkimus on todella tarkka rintojen tutkimus, jossa näkee kaiken mahdollisen tuloksen osalta. Tutkimus kesti noin 30 minuuttia ja siinä oltiin vatsalleen sellaisessa laitteessa, jossa ei saanut liikkua ollenkaan. Siinä ehti käydä monenlaisia ajatuksia ja mietteitä läpi. Pakko sanoa myös teille, että Docratesin henkilökunta oli super ihana etenkin, kun mua aina jännittää nuo tutkimukset ja meinaa tulla itku silmään. Mua pidettiin kädestä kiinni ja juteltiin mukavia <3
Tuloksia mun piti odotella vain pari päivää ja luojan kiitos niissä ei näkynyt mitään viitteitä kasvaimista tai muustakaan pahasta!! Oon niin onnellinen! Tämä oli todellakin helpotus ja nyt voi taas rauhallisin mielin olla ja elää. Teille, jotka yhtään epäilette jonkin patin tai muun osalta niin käykää tutkimuksissa. Se tutkimus voi pelastaa sun hengen parhaimmassa tapauksessa.
Heippa pitkästä aikaa sinne ruudun toiselle puolelle! Tajusin alkaessani kirjoittamaan, että viime postauksesta on jo kuukausi aikaa, mitä ihmettä? Ei ole ollut tarkoitus olla kirjoittamatta niin pitkään aikaan, mutta arki on vain vienyt niin mennessään. Viime viikkoihin on myös mahtunut ikäviä asioita, joita en täällä käy läpi, mutta vaikuttaa omaan jaksamiseen. Mutta siis nyt kerron teille miten mun rasvansiirto operaatio meni pari viikkoa sitten ja miten oon siitä toipunut. Moni onkin siellä jo varmaan odotellut kuulumisia, joten mennään itse asiaan! Tässä vielä linkki aiempaan postaukseen asiaan liittyen ja tästä linkistä voitte tutustua aiheeseen lisää.
Toimenpidepäivä Jorvissa
Mun piti olla Jorvissa aamulla klo 10 ja ilmoittautumisen jälkeen menin päiväkirurgiselle osastolle ja vaihdoin vaatteet. Hoitaja kyseli vielä tietoja ja mittaili valmiiksi tulevia tukivaatteita varten. Sen jälkee kirurgi kävi vielä tapaamassa mua ja arvioi rasvansiirto kohdat. Hän totesi heti alkuun ettei rasvansiirto yhdellä kerralla välttämättä riittäisi ja laittoi mut suoraan uudestaan leikkausjonoon. Kirurgi oli sitä mieltä ettei musta saisi kerralla yhdestä kohtaa niin paljoa rasvaa, että rasvaa saataisiin heti riittävästi. Vaihtoehtoina oli ottaa rasvaa, vatsasta, jenkkakahvoista tai reisistä. Mun kohdalla vatsasta ei enää voitu ottaa aiemmin rekonstruktio leikkauksen takia. Mun toiveissa oli, että rasva otettaisiin kyljistä ja vatsan yläosasta, johon oli jäänyt aiemmasta leikkauksesta ns. pomppu vatsaa jännittäessä. Sovittiin, että rasvansiirto tehdään niiden lisäksi selästä ja toisella kerralla reisistä. Lisäksi kirurgi halusi poistattaa nyt mun kyljestä yhden luomen myös.
Leikkaussaliin mut vietiin klo 12 aikaan ja itkuhan siinä vielä ehti tulla ennen nukutusainetta, joka muuten tällä kerralla kirveli todella paljon jostain syystä. Jotenkin sitä aina pelottaa se nukutus, mutta onneksi oli ihanat hoitajat. He olivat suunnitelleet mut ensin käännettäväksi mahalleen ja imevän rasvan selän puolelta, sitten käännettiin takaisin selälleen ja otetaan vatsan yläosasta. Ja lopuksi rasva laitetaan vasempaan rintaan sen alapuolelta. Mut herätettiin hieman ennen kolmea ja olin yllättävän skarppina nukutuksen jälkeen. Nälkä ja jano oli valtava, kun en ollut saanut syödä mitään edellisillan jälkeen. Olo oli muuten about ok ja syötyäni parani vielä entisestään. Liikkuminen oli kuitenkin kivuliasta ja tahmeaa. Aina vatsaa vähänkään jännittäessä siihen sattui ja selällään maatessa selkään myös sattui. Mulle oltiin laitettu valmiiksi noin 20cm leveä tarralla kiinnitettävä tukivyö rinnan alapuolelle peittäen rasvansiirto kohdat. Kun mietitte missä kaikessa liikkumisessa vatsa jännittyy niin huomaatte, että lähes kaikki liikkeet jollain tavalla ottaa vatsaan. Eli aika kovalla koetuksella niin vatsan kuin selän osalta sitä ollaan. Kirurgi kävi kertomassa kaiken menneen hyvin ja, että oli saanut n. 150g rasvaa yhteensä ja tavoite olisi ollut yli 200g. Rasvasta kiinnittyy yleensä 2/3 osaa, joten siksi toinen kerta todennäköisesti vielä tarvitaan. Kirurgi totesi myös, että joutui aika kovalla kädellä runnomaan rasvan musta ulos ettei ihmettele, jos oon kipeä. Ja joo sen kyllä huomasi, kun särky ollut aika kovaa. Kotiin mut päästettiin kuudelta illalla Peten tullessa hakemaan mua. Vaatteiksi piti valita mahdollisimman löysät ja ei puristavat vaatteet.
Kotiinpaluu ja sairausloma
Ihan ekana pakko sanoa, että Pete oli hakenut mulle aivan mielettömän kauniin kukkakimpun yllätyksenä ja mulle tuli ihan itkusilmään onnesta ♥ Olin niin otettu tuosta ihanasta eleestä! Mutta siis mulle olisi heti alunperin kuulunut 2 viikon sairausloma, mutta sanoin haluavani ensin vain yhden viikon. Tulin kuitenkin siihen tulokseen ekan viikon jälkeen, että olen vielä toisenkin viikon pois ja parannan itseni ensin kunnolla. Toimenpiteen jälkeen on ollut kahden viikon rintaliivikielto, jottei rintaan tulisi minkäänlaista painetta, joka vaikuttaisi siihen paljonko rasvaa rintaan tarttuu. Myös hikiliikunnalle, urheilulle ja saunomiselle tuli kielto kahdeksi viikoksi, koska se vaikuttaa rasvan pysyvyyteen ja tikkeihin. Ja itsestään sulavia tikkejä mulle laitettiin siis 6 eri kohtaan. En myöskään saanut nukkua vatsallaan rintaan kohdistuvan paineen takia, mutta samaan aikaan selällään nukkuminen tuotti tuskaa.Tukiliiviä mun piti myös pitää 24/7 kahden viikon ajan ja nyt enää, jos siltä tuntuu. Mitään puristavia vaatteita ei myöskään ole voinut pitää operaation jälkeen eikä edelleenkään farkkuja voi laittaa jalkaan. Kaksi tikki kohtaa on just tuossa vyötärön kohdalla ja niihin sattuu, jos housut vähänkään puristaa. Särkylääkkeitä otin alkuun 3xper päivä Buranaa ja Panadolia. Pikkuhiljaa vähensin ja nyt enää silloin tällöin tarvitsee ottaa. En myöskään saanut kantaa maitopurkkia painevampaa kahteen viikkoon, joten sekin rajoittanut esim. kaupassa käyntiä. Toki kaikki tuollainen tekeminen ja kantaminen on aiheuttanut kipua niin eipä sitä ole kuin koitettu makoilla jossain asennoissa ja vähän käyty kävelyllä.
Kehon muutokset
Rinnassa muutos on kyllä huomattava ja on ihan erilainen kuin aiemmin. Se oli selvästi pienempi ja tyhjempi kuin terve rinta. Koskaanhan niistä ei samanlaisia saada, mutta lähinnä dekoltee alueen samankaltaiseksi saaminen oli toiveissa. Saa nähdä paljonko rasvaa loppupeleissä rintaan jää, joten sen mukaan tosiaan toinen rasvansiirto operaatio aikaisintaan 3-4kk päästä. Aluksi kyljissä oli melkoiset mustelmat, mutta ne on lähtenyt jo pois. Lisäksi rinnan yläosassa oli valtava mustelma, joka myös jo haalistunut pois. Huomaan, että kovin kiristäviä rintaliivejä ei vieläkään voi pitää, kun ne alkaa sattumaan hetken päästä. Urheuilutopit toimii hyvin, kunhan ei oo liian tiukat.
Rasvanottokohdista huomaa kyllä rasvan lähteneen ja oon niin iloinen sen ylävatsan pompun poissaamisesta. Se jäi mua häiritsemään aiemmasta leikkauksesta ja nyt sitä ei enää ole, jee! Toki vyötäröstä on lähtenyt senttejä ja teenkin parhaani aloittamalla tavoitteellisen liikunnan pitääkseni vartaloni kunnossa. Nyt en siis saa laihtua mahdollista toista rasvasiirtoa varten eikä se missään nimessä ole edes tarkoitus. Lähinnä on siis tarkoitus kasvattaa massaa ja saada lihasta ja pyöreyttä. Mutta kaikki aikanaan 🙂 Rasvansiirron osalta kaikki alkaa olemaan kunnossa ja toivotaan, että muutkin asiat muuttuu parhain päin pian ♥
Instagramin Q & A
Onko se sinulle ilmaista? Ei ole ilmaista vaan maksan operaatiosta muistaakseni noin 300 euroa. Maksu olisi ollut toki enemmän, jos olisin joutunut jäämään sairaalaan yöksi.
Onko sulla sädehoitoa tullut tuolle alueelle? Onko sulla nekroosia tullut yhtään? Sädehoitoa sain silloin 2018 kesällä 25 kertaa ja se osaltaan aiheutti silikonin kapseloitumisen. Nekroosia ei ole tullut ja ihossa on edelleen tuntoa, muttei ihan samalla tavalla kuin toisessa. Kainalosta en kutia enää samalla tavalla kuin toisesta kainalosta.
Kuinka pitkä sairausloma? Kuinka kauan toimenpide kesti? Sairausloma on kaksi viikkoa, toki voinnista riippuen. Toimenpide kesti alle kaksi tuntia.
Mitä tehtiin ja miksi? Yksityisellä vai kunnallisella? Eli siis täytettiin vatsasta tehtyä rintaa omalla rasvalla, jotta saatiin rintaan lisää ns. volyymia tyhjäksi jääneeseen kohtaan. Kaikki toimenpiteet on tehty kunnallisella puolella.
Montako siirtoa sinulle on tarvittu? Silikonin kanssa vuosia sitten tehtiin yksi rasvansiirto, joka ei silloin auttanut mitään. Nyt tehtiin vatsasta tehtyyn rintaan ekaa kertaa ja toinen kerta tulee, jos rasva ei ole tarpeeksi paljon kiinnittynyt.
Otettiinko sinulta jenkkiksistä? Eli otettiin tosiaan jenkkakahvoista, selän puolelta keskeltä ja rinnan alta vatsasta. Tarvittaessa ensi kerralla reisistä.
Kuinka paljon rasvaa sinulle siirrettiin? Tarkoitus oli saada reilu 200g, mutta saatiin tällä kertaa n. 150g. Siksi saattaa tulla vielä toinen rasvansiirto muutaman kuukauden jälkeen.
Mistä sinulta otettiin rasvaa, kun olet niin hoikka? Tätä onkin moni kysynyt, mutta kirurgi sanoi, että hoikkuudesta huolimatta kaikilta naisilta löytyy rasvaa jonkin verran. Ja mun kohdalla rasvaa joutui nyt ottamaan vähän sieltä sun täältä, jotta saatiin riittävä määärä. Tässä vielä tämä kaunis kimppu, jonka sain Peteltä ♥
Mulla on edelleen tuoreessa muistissa eka rasvansiirto parin vuoden takaa. Silloin mulle tehtiin rasvansiirto silikonin ollessa rinnassa eikä siellä ollut omaa rasvaa lainkaan. Rasvansiirto tehdään siis omasta kudosmassasta ottamalla yleensä rasva vatsasta, jenkkakahvoista tai reisistä. Aina ei ole 100% takuita rasvan pysyvyydestä siirettyyn paikkaan, koska rasva ei aina kiinnity oikeaan kohtaan. Silikonin kanssa rasva ei silloin tainnut kiinnittyä ollenkaan implantin kovettuessa ja silloin tehtiin vatsan rekonstruktio leikkaus. Siitäkin on jo yli vuosi aikaa. Sen tiimoilta kävin vuosikontrollissa ja siellä kirurgi sanoi, että voitaisiin ehdottomasti siirtää rasvaa leikatun rinnan yhteen ”tyhjään” kohtaan. Vasemman rinnan vasemmassa reunassa on hieman rypistynyt kohta, jossa iho on lytyssä. En ollut ajatellut, että sille voisi enää tehdä mitään vaan sen kanssa olisi elettävä. Siksi olikin mahtavaa, että kirurgi itse ehdotti sen korjaamista rasvansiirto operaatiolla. Niinpä mut laitettiin leikkausjonoon ja sanottiin, että 6kk aikana pitäisi tulla kutsu.
Tuleva leikkaus
Noh, nyt mulle sitten soitettiin viime viikolla, että leikkaus on JO 12.3. eli ensi kuussa! Vitsi miten nopeasti sain aijan ja tosi kiva, että operaatio saadaan hoidettua ennen kesää. Mun pitää olla perjantaina Jorvin sairaalassa ja rasvansiirto tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä. Eli pääsen illalla jo kotiin, mutta sairaslomaa tulee ainakin viikon verran. Mun täytyy pitää jämäkkää tukea rasvaotto kohdassa parin viikon ajan. En saa nostaa maitopurkkia painevempaa enkä kantaa pariin viikkoon myöskään. Kirurgi katsoo vielä leikkauspäivänä ottaako rasvan kyljistä vai reisistä vaiko molemmista. Vatsasta ei ilmeisesti enää voi ottaa sen aiemmin leikkauksen takia. Mun puolesta voidaan ottaa kyljistä kaikki kertynyt rakkausrasva pois, haha 😀 Vähän jännittää tuo nukutus taas, mutta varmasti menee hyvin senkin osalta. Tytöt on sattumoisin juuri tuon viikonlopun toisilla vanhemmilla, joten ei tarvitse huolehtia kuin omasta jaksamisesta heti leikkauksen jälkeen. Ja sitten on priva hoitaja kotona ♥
Viime viikot on edetty melkoisessa jännityksessä ja odotusten keskellä. Olin löytänyt kovemman kohdan leikatusta rinnasta ja rintaan myös sattui. Kahden päivän ajan rintalastan keskeltä rintaan päin sattui koko ajan eikä särkylääke helpottanut ollenkaan. Kävin näyttämässä rintaa työterveyslääkärillä jo pari viikkoa sitten, josta mut ohjattiin ultraäänitutkimuksiin. Tutkimukset tehtiin viime maanantaina ja siellä paljastui toinenkin muutaman millin kokoinen patti samasta rinnasta. Voitte vain kuvitella sen tuntemuksen siinä hoitopöydällä maatessa, että taasko tämä alkaa alusta.. Radiologi halusi kokeilla pattien tyhjentämistä, koska epäili suuresti niiden olevan täynnä nestettä. Kummastakaan patista ei saatu mitään ruiskulla, joten se herätti pelkoja siitä mitä ne mahtoivat oikein olla. Niistä kummastakin otettiin useita paksuneulanäytteitä, jotka lähetettiin patologille tutkittavaksi. Radiologi oli sitä mieltä ettei niiden pitäisi olla mitään pahaa. Se tieto toki hieman helpotti, mutta en voinut kuitenkaan muuta kuin odottaa vastauksia.
Tulokset
Olin ikävä kyllä kuullut miten ei pitäisi olla mitään onkin muuttunut syöväksi tulosten tultua. Niimpä en voinut kuin toivoa ja rukoilla ettei mitään pahaa löytyisi. Viime viikon torstaina sitten lääkäri soitti ja kertoi ettei mitään syöpään viittaavaa ole koepaloista löytynyt!! ♥ Luojan kiitos! Puheli meni aika itkun sekaisin fiiliksin enkä nyt tarkkaan enää muista mitä hän sanoi pattien olevan. Jotain puhui kystistä tai vastaavista. Mulle oli pääasia ettei ole syöpää ja saan olla rauhallisin mielin. Lääkäri laittoi mulle kuitenkin lähetteen uuteen ultraäänitutkimukseen 3kk kuluttua. Sanoi, että mun mielenrauhan säilyttämiseksi ja hyvä niin. Tottakai sitä ottaa aina kaikki mahdolliset testit yms. jos vain mahdollista kuin jäisi pohtimaan omia tuntemuksia.
Näin ollen siis säikähdyksellä selvittiin ja tästä on hyvä jatkaa vuotta eteenpäin. Haluaisin jälleen kerran kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että käytte näyttämässä, jos teitä mikään patti tai muutos ihollanne arveluttaa.
Kun mua pyydettiin tähän kampanjaan mukaan – oli vastaukseni ehdottomasti KYLLÄ sillä aihe koskettaa mua läheltä. Sairastuessani rintasyöpään joulukuussa 2017 sain tietoa tulevasta hoitohenkilökunnalta sekä vertaissiskoilta. Tiesin siloin, että systostaattihoidot tulisi viemään mun hiukset, ripset ja kulmakarvat. Tietenkin niiden lähteminen on yksilöllistä, mutta poikkeuksetta olin kuullut vain niiden lähtemisestä. Tai siitä miten juurikin ripset ovat harventuneet tai tippuneet kokonaan pois. Itselläni oli sairastumisen aikaan ripsienpidennykset, jotka otin pois, jottei omat ripset tippuisi niiden painosta vieläkin helpommin. Ensimmäisestä sytostaattihoidosta meni muutama viikko, kun hiukset alkoi lähteä ja pian huomasin myös ripsien harvenemisen. Pian sitten leikkautin hiukseni kokonaan pois ja se olin todella iso asia niin henkisesti kuin fyysisesti. Vaikka peilistä tuijotti tuttu hahmo ei peilikuva tuntunut enään omalta. Naisellisuus oli poissa niin hiuksia kuin ripsiä myöden. Puhumattakaan myöhemmin leikatusta rinnasta.
Naisellisuus on iso osa meidän naisten elämää ja syövän osuessa kohdalle se murenee lähes kokonaan. Syövän lisäksi Alopecia on sairaus, joka aiheuttaa kaljuuntumisen eikä karvat enään kasva. Syöpä osui myös Codilia Gaparellan kohdalle ja sen seurauksena hänellä syntyi halu auttaa muita ”saamaan osan itseään ” takaisin. Voin yhtyä tuohon lauseeseen täysin sillä kaljuna naisena hetkellinen peruukin pitäminen toi lohtua, mutta silmät muutamilla ripsihaivenilla sai harmia aikaan. Tottakai pääasia oli aina, että on hengissä, mutta kyllähän sitä naisellisuutta kaipasi takaisin.
Siitä hetkestä lähtien, kun Codilia sai diagnoosin rintasyövästä, hänen
tavoitteenaan oli säilyttää oma asenteensa ja itsevarmuutensa. Hän itse kaipasi
eniten ripsiään, joiden puuttuminen esti häntä olemasta se henkilö, jonka hän halusi ympäröivälle maailmalle näyttää.
Uusi innovaatio Eylure C-lash
Ja niin syntyi Eylure C-lash ripset! Markkinoiden ensimmäiset irtoripset, jotka on erityisesti suunniteltu omat ripsensa ihosairauksien tai syöpähoitojen seurauksena menettäneille. Tekoripsiä on saatavilla vaikka miten paljon, mutta tavallisten ripsien paikoilleen asettaminen on hankalaa ilman omia luonnollisia ripsiä. Eylure C-lash irtoripsi konseptin takana on itsekin syöpähoidot läpikäynyt Codilia, jolla on syövästä selviytyneenä ainutlaatuinen näkemys kohderyhmän tarpeista. Vegaanisten C-lash ripsien pehmeä taipuisa ja huomaamaton ripsinauha sisältää liimapinnan, jonka avulla asettaminen on helppoa myös ilman omia ripsiä. Ripsien liimapinta on erittäin hellävarainen ja sopii erityisesti herkälle sekä lääkehoitojen herkistämälle iholle.
C-lash ripsimalleja on saatavilla kolmet erilaiset; Naturals malli, joka sopii jokapäiväiseen käyttöön ja luonnollisempiin lookkeihin, Lengthening malli, joka tuo luonnollista pituutta tuuheutta ristikkäin asetellluilla kuiduilla ja Volume joka sopii täydellisesti näyttävämpään lookkiin. Ripsipakettien mukana tulee ripsiliima, jonka avulla voit käyttää myös ripsiä uudelleen.
Eylure on irtoripsibrändien edelläkävijä 70 vuoden kokemuksella. Hollywood-elokuvateollisuuden loistoon ja glamouriin syntynyt Eylure sai alkunsa innovatiivisten meikkitaiteilijoiden työstä.
Tarranauhalla kiinnitys
Koska itselläni ripsien kanssa on hyvä tilanne vuosien takaisten hoitojen jälkeen niin halusin ilahduttaa muutama kanssasisartani ripsillä. He pääsivät testaamaan ripset ja kertovat omat kokemuksensa käytöstä. Ensimmäisenä on Julia, jonka sytostaattihoidot päättyivät juuri pari viikkoa sitten. Hänen ripset ovat hoitojen jälijiltä harvassa ja muutenkin vaaleat ( on aikanaan laitettu kestopigmentoinnilla silmienrajaukset). Valittiin Julialle Naturals malli, joka oli niistä se luonnollisin vaihtoehto. Testattin Julialle ripsien laittamista tarranauhan avulla ilman erillistä liiman lisäämistä. Tarranauhan paikalleen saaminen oli ensimmäisessä silmässä hieman haastavaa näin ensikertalaisena, mutta toinen silmä menikin jo paremmin. Aikamoinen muutos, vai mitä? Läpinäkyvä tarranauha ei kaukaa katsottaessa näy ellei osaisi erikseen katsoa asiasta tietäen. Riippuu tietysti jokaisen ihosta ja meikistä. Jälkikäteen pitää todeta, että olisi ollut hyvä ettei luomilla olisi ollut meikkivoidetta tai puuteria vaan tarra olisi kiinnitetty puhtaalle iholle.
Julian kommentit ripsistä oli seuraavat;
” Ihanan kevyiltä tuntui pitää! Tarranauha ei parhalla mahdollisella tavalla pysynyt, mutta vaatii hieman laittoharjoitusta. ”
Ripsien kiinnitys liimalla
Toisena mallina mulla oli Linda, joka sairastui rintasyöpään 2016. Hänen ollessaan tuolloin vain 22-vuotias. Julia kertoi käyttäneensä tuolloin hoitojen aikaan paljonkin erilaisia irtoripsiä, joten hänellä oli niistä ennestään kokemusta. Julia halusi kokeilla Lengthening mallia, jotka toivat luonnollista pituutta ja tuuheutta. Kokeneena irtoripsien laittajana Julia laittoi ripset liiman avulla ja wau miten upealta ne näytti hänellä! Todella kauniin näköiset ja laitettiin siis kokonaan ilman tarrapintaa. Julia käytti laittamisessa pinsettejä apunaan.
Lindan kommentit ripsistä;
” Vitsi noi oli kyllä ihan tosi hyvät! Pysy hyvin loppuillan kiinni, eikä alkanut ärsyttämään silmiä. Noista tuli kyllä ihan mun suosikki ripset! ”
Oli todella hienoa päästä kertomaan näistä uusista C-lash ripsistä teille ja toivon, että näistä on apua oli elämäntilanteenne mikä tahansa ♥ Itse olisin kyllä ottanut nämä käyttöön, jos niitä olisi mun sairastumisen aikaan markkinoilla ollut. Tuotteet ovat myynnissä Sokos -tavarataloissa ja peruukkiliikkeissä kautta maan.
Olisi kiinnostavaa kuulla, ootteko te kokeillu jotain irtoripsiä ja millainen fiilis niiden kanssa oli?