Mulla on viime aikoina ollut jotenkin ajatukset hukassa enkä oo saanut itsestäni mitään järkevää irti. Niimpä oon ajatellut etten halua väkisin kirjoittaa teille mitään vaan vasta, kun oikeasti tuntuu taas siltä. Itsestä ainakin tuntuu, että teksteistä paistaa läpi, jos puoli väkisin koittaa jotain saada postattua. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan? Jotenkin tuntuu myös, että viime aikana on ollut ihan hurjasti kaikkia menoja ja tästä ne kesän menot vasta alkaakin! Ilmat on ollut mitä upeimmat niin toki silloin viettää myös aikaa mieluummin ulkosalla. Nyt on tietty luvattu just sadetta loppuviikolle, kun mun oli tarkoitus mennä myymään siivouspäivään vaatteita ja sitten meillä olis lauantaina kaverin 40v. synttärit grillijuhlilla. Joten peukut ja varpaat pystyyn, ettei vesisade pilaa suunnitelmia. Tarkoitus olisi sitten laittaa Instagramiin tarkempi myyntipaikka, mikäli säät sallii ulkokirppistelyn Helsingin keskustassa!
Mutta niin takaisin näihin mun tahmeisiin ajatuksiin. Tuntuu kuitenkin siltä, että olis paljonkin kirjoiteltavaa kaikesta, mutta sitten taas ei saa mitään aikaiseksi. Ihan ihme tilanne siis 😀 Toivotaan, että tilanne pian korjaantuu ja saatte taas entiseen tahtiin postauksia!
Huomenna on edessä neidin päiväkodin kevätjuhlat ja oon jo ihan varma, että itkuksihan se mun osalta menee ♥ Oon niin tunteellinen kaiken suhteen, mutta etenkin Mineaan liittyvissä jutuissa. Niin ja se juhla on myös ulkona, joten ei pliis sadetta huomennakaan!
dress – VILA
leather jacket – ZARA
shoes – NIKE
watch – CLUSE
Olipas sekava kirjoitus, mutta tällasta tällä kertaa 😀
Näin muutamia postauksia aiheesta ”Mitä mulle kuuluu?” ja ajattelin näin lauantai-illan ratoksi kirjoitella omat kuulumiseni. Istun sohvalla neidin nukkuessa ja miehen ollessa moikkamassa kavereita, joten tämä tuntui sopivalta aiheelta tähän hetkeen. Viimeksi, kun kirjoitin mitä meille kuuluu? -postauksen niin ei mennyt kauaakaan, kun sain syöpädiagnoosin, joten tavallaan jopa tämän postauksen kirjoittaminen jollain tapaa pelottaa.. Mutta mennään silti aiheeseen!
Mitä oikeasti kuuluu?
Pääasiassa kuuluu tällä hetkellä hyvää ja voin hyvin. Paljon on omat ajatukset ja näkemykset muuttuneet viimeisen vuoden aikana. Elämää on tullut kyseenalaistettua monelta osin, koska on todellakin tajunnut sen miten kaikki voi hetkessä päättyä. Sairastumisen on avannut mun silmiä monelta osin ja tavallaan voisin jopa sanoa sairastumisen olleen vain hyvä asia. Tai niin haluan ajatella. Rasvansiirosta on kohta kuukausi aikaa ja odotan kuin kuuta nousevaa vapun jälkeistä aikaa fyssarille. Käsi etenkin on aika turtava, vaikka venytän ja jumppaan sitä joka päivä. Strangeja kun ei voi itse napsutella, joten pitää vielä hetki odotella helpotusta siihen. Viime aikoina on tullut mentyä aika paljon monissa sosiaalissa tapahtumissa ja niitä on jonkin verran luvassa vielä ensi kuussakin. Ei sen puoleen tykkään kyllä tavata uusia ihmisiä ja sosialisoitua! Parisuhde / perhe /ystävät?
Oon onnellinen tällä hetkellä perusajesta ja siitä miten hyvin se sujuu. Neidin päiväkodissa oleminen sujuu kuin unelma eikä hänen siellä oleminen oo oikeastaan missään vaiheessa ollut hankalaa. Päinvastoin Minea tykkää olla siellä kovastikin! Lapsiperheissä varmasti aika pitkälti menee niin, että parisuhde aikaa voisi olla aina enemmän kuin mitä on. Onneksi meillä on mummu ja pappa lähellä niin saadaan aina välillä neitiä hoitoon. Yhteisen ajan tärkeys näkyy arjessa, joten sitä pitää vaalia ♥ Ystäviä pyrin näkemään niin usein kuin mahdollista. Toki väistämätöntä on se, että vähemmän ystäviä näkee töihinpaluun jälkeen, mutta luulisin sen olevan aika normaalia. Aikaa, kun ei ole enään samalla tavalla kuin äitiyslomalla tai sairaslomalla ollessani. Onkin ihana saada kahdet meidän ystäväperheet meille vapun viettoon! Mitä tapahtuu työrintamalla?
Uusi työpaikka on tuntunut kaikin puolin kivalta hommalta, vaikka paljon onkin vielä opittavaa. On hienoa päästä hyödyntämään itseoppineena asioita työelämässä. Työskentelen edelleen osa-aikaisesti ja se sopii mulle tosi hyvin. Oon iloinen blogin puolen yhteistöitä, joista muutama pidempiaikainen kuten Arla & Adlibris. Erilaiset yhteistyöt haastaa itseä ja tavallaan pakottaa välillä keksimään uusia ideoita ja näkemyksiä. On mahtavaa nähdä oma työn tulos ja se, että saa omaa uraa eteenpäin. Oon ihan super iloinen jokaisesta teistä joka mun kirjoituksia siellä ruudun toisella puolella lukee ♥ Tällä hetkellä tuntuu vain ettei ehdi kuvaamaan niin usein kuin haluaisi, joten sen osalta olisi enemmän petrattavaa. Haluaisin jakaa enemmän asukuvia, ja täällä Vantaalla niiden ottaminen on aika haastavaa ;D Pitäisi melkein mennä lähemmäs keskustaa saadakseen itseä miellyttäviä kuvia. Pitäisi jotenkin koittaa hyödyntää jokaista keskustareissua niin saisi lisää kuvamatskua.
Matkat?
Tällä hetkellä ei ole sen suurempia matkoja luvassa, vaikkakin olisi ihana päästä ulkomaille vielä tämän vuoden aikana. Minean lempparimainoksia on muuten just kaikki ulkomaanmatkamainokset 😀 Eli tarkoitus olisi päästä reissuun viimeistään syksyllä, mutta mitään ei olla varattu vielä. Kesällä viimeistään pitäisi mennä Kemiin moikkaamaan sukulaisia ja ystäviä. Ei siis mitään sen suurempia matkojen osalta luvassa.
Harrastukset / hyvinvointi?
Mua Instassa seuranneet tietääkin, että osallistuin tänään Fuck Cancer Run -tapahtumaan. Lähdin mukaan muiden kanssasiskojen kanssa ja oli todella hieno tapahtuma. Valitsin 5 kilometrin kävelyosuuden, mutta siinä kävi niin, että juostiin sitten melkein puolet reitistä. Hyvä me! Oon muutenkin nyt enemmän innostunut lenkkeilystä ja aionkin pitää kiinni siitä, että kävisin ainakin kaksi kertaa viikossa lenkillä. Oli se sitten reipas kävely tai hölkkä. Huomaan olevani nyt kiinnostuneempi kuin pitkään aikaan omasta hyvinvoinnista ja ehkä se on tuo tuleva kesä, joka kolkuttelee rantakuntoon ;D
Inspiroi eniten/vähiten?
Eniten varmasti inspiroi kaikenlaiset treenijutut ja hyvinvointi ylipäätänsä. Huomaan lukevani enemmän aiheeseen liittyviä blogeja ja lehtiä. Oma kiinnostus lihattomampaan ruokaan on myös kovasti esillä tällä hetkellä. Etsin erilaisia reseptejä ja haluan mahdollisuuksien mukaan testailla uusia makuja. Tänään muuten meidän neiti veti melkein kaksin käsin kampasimpukoita enkä voinut kuin katsoa häntä ylpeänä miten innokas hän on maistelemaan!
Vähiten tällä hetkellä taitaa inspiroida siivoaminen ja ikkunoiden pesu. Viime viikot on ollut aikamoista hulinaa ja sen näkee myös täällä kotona. Eipä paljoa ole tartuttu moppiin viime aikoina, joten sen osalta olisi tarkoitus huomenna tarttua toimeen.
Tällä hetkellä syön/katson/luen?
Kuten mainitsin niin oon pyrkinyt kääntämään meidän perheen syömisiä enemmän kasvispainotteisemmaksi. Ollaan jätetty punainen liha aika vähiin meidän syömisissä ja oonkin innokkasti testannut uusia ruokia. Haluaisin oppia tekemään enemmän hyviä kasvisruokia, jotka valmistuvat nopeasti. Sellaisia mitkä toimii arjessa ja maistuu kaikkien suussa. Se mikä maistuu mun suussa aina on irttarit 😉
Pakko myöntää etten ihan hirveästi ehdi katsoa telkkaria ja sarjat joita katson Greyn Anatomia ja Bachelor näkyy ruudusta silloin kun ehdin katsomaan. Toki oon myös katsonu . Temptation Island Suomi – sekä U.S.A. jaksoja 😀 Postauksen valmistuttua aionkin tehdä popparit (joihin ostin buttermausteen viime leffareissulta 😀 ) ja laittaa Greyn pyörimään. Selviytyjät ollaan katsottu, mutta siitäkin taitaa olla viimeisin jakso katsomatta. Olisi kiva kuulla teidän lempparisarjoja niin saisi uutta katsottavaa?
Yöpöydältä löytyy tällä hetkellä vasta aloitettuna Camilla Läckergin kirjoittama Kultahäkki. Oon aika alussa vasta, mutta kirja vaikuttaa jo nyt todella mielenkiintoiselta eikä ihme, koska se on Camilla on yksi maailman menestyneimmistä kirjailijoista. Oonkin aina innoissani päästessäni hänen kirjajulkkareihin ensi viikolla täällä Suomessa!
Knit – Pura
Jeans, Collar – Zara
Scarf – Nordic Swan Living
Jacket – Vila
Earrings – HM
Sunglasses – Glitter
Bag – Vero Moda Mitä odotan?
Odotan innolla tulevaa kesää ja sen tuomia ihania tapahtumia. Luvassa on kahdet häät ja mahdollisesti myös tyttöjen Ruisrock-reissu! Odotan sitä, että koko ajan tarvii pukea vähemmän päälle ja takin on suosiolla voinut jättää jo muutaman kerran kotiin. Ja se mitä ensi kuussa odotan on koira, joka me saadaan yli viikoksi hoitoon ♥ Oon nyt jo niin innoissani siitä pienestä karvapallerosta! Odotan myös kirsikkapuiston puhkeamista kukkaan!
Muistan teiniaikojen pukeutumisen ja välillä vanhoja kuvia katsoessa tulee ihan myötähäpeä miten sitä onkaan pukeutunut joskus 😀 Toki musta nahka ja villapaidat löytyvät mun vaatekaapista edelleen, joten onhan sekin jo jotain! Muistan miten talviaikaan äiti sekä mummoni huomauttivat takkieni lyhyyydestä ja siitä miten selkäni paleltuisi ja saisin kaiken maailman pissatulehdukset ja selkävaivat. Iän myötä sitä on tullut t o d e l l a paljon mukavuudenhaluisemmaksi aikalailla kaikessa. Etenkin mitä tulee pukeutumiseen talvella. En voisi mistään hinnasta kuvitella enään kulkevani pakkasella muussa kuin pitkässä ja paksussa takissa sekä muutenkin lämpimästi. Taidan myös olla ulkona tämän hetken trendeistä, jos siihen kuuluu lyhyessä takissa ja nilkat paljaana kulkeminen talvipakkasella? Jos, niin oon hyvin kaukana siitä! En ymmärrä miksi sitä pitää kulkea lumen keskellä pienissä lenkkareissa ja nilkkasukissa vain sen takia, että se on muotia? Sanokaa pliis etten oo ainut joka näin ajattelee??
Muistan pakkaspäivän pari vuotta sitten, kun olin Minean kanssa vaunulenkillä ja olin tietysti tapani mukaan pakkautunut toppavaatteisiin päästä varpaisiin. Meitä vastaan käveli tyttö jolla oli päällään suunnilleen saman verran kuin mulla viileänä kesäpäivänä. Ajattelin, että apua miten ensinnäkin vanhemmat antavat lapsensa lähteä noin talvella ulos? Toiseksi miksi pitää olla edes tuollainen trendi, joka on ihan naurettava talviaikaan? Musta on tainnut tulla kunnon kalkkis ajan myötä! Toki kaikki vanhemmat eivät ole enään kotona siinä vaiheessa, kun oma lapsi kouluun lähtee aamuisin ja tulee kotiin, mutta miksi edes ostaa sellaisia vaatteita, joilla takuulla sairastuu jossain kohtaa? Sitten ihmetellään miten ollaan kipeänä, kun ollaan oltu liian vähissä vaatteissa ulkona.
Ymmärrän sen, että maailma on kova ja ilkeä paikka eikä kiusaamiselta voi tänä päivänä välttyä. Onko silti oikein, että jotain kiusataan sen takia, että pukeutuu sään mukaisesti eikä viimeisten villitysten mukaan? Ei kaikkien tarvitse mennä saman muotin mukaan eikä pidäkkään, mutta eihän sen pitäisi olla kiusaamisen aihe, eihän? Lapset osaavat olla ilkeitä toisilleen eikä siihen tarvita isoakaan syytä. Ollaan esimerkkeinä omille ja kaikille lapsille, että erilaisuus ei ole pahasta eikä kaikkeen tarvitse mennä mukaan vain kuuluakseen johonkin. Alunperin tarkoitus oli kirjoittaa siitä, miten mukavuudenhaluiseksi sitä on tullut, mutta samalla tajusin asian pukeutumisen kohdalla sivuavan kiusaamista. Toki tänä päivänä tuntuu, että on pakko olla mukana kaikissa villityksissä tai sua ei oteta mukaan porukkaan. Voisin tästä aiheesta kirjoittaa joskus hieman henkilökohtaisemmankin tekstin.
Erilaisuus on rikkautta ♥
ps.Vitsi miten upea winter wonderland meillä täällä on parit viime päivät olleet! Ihan mielettömän kaunista, kun puut notkuvat lunta ja hanki kimmeltää ♥
Enään yksi yö jouluun ♥ Joko siellä on kaikki valmistelut tehty ja pian voi rauhoittua joulunviettoon? Täällä on muutama lahja vielä paketoimatta ja neidin leikkikeittiön ( tämä ja junarata oli neidin suurimmat toiveet ) tuunaus loppuun, mutta muuten ollaan aika hyvällä mallilla. Kaupasta täytyy vielä hakea pari juttua jälkkäriä varten ja hei aion testata tätä Arlan 3 aineen paistettua piparkakkurahkakakkua. Vinkiksi, jos vielä pähkäilette pyhien herkkujen suhteen!
Meidän piti eilen vielä mennä Tuomaan markkinoille, mutta mulla oli sen verran heikko olo, että jäätiin kotiin. Päätettiin sen sijaan mun voinnin mukaan siivoilla ja mummolan oulukuusi käytiin illalla koristelemassa. Tänään me käytiin katsomassa Stockan jouluikkunaa sekä paistamassa makkaraa Cafe Regatassa. Oli kyllä aivan ihanaa istua nuotion äärellä pakkasessa auringon paistaessa ja vieläpä vaahtokarkkikaakao kädessä oman perhe seurana ♥
Ajattelin koostaa teille vielä muutamia joulufiilistelyitä ♥
Christmas Movie x 6
The Holiday
Joulutarina
Lumiukko
Mutta mita tapahtui joulupukille
Rakkautta Vain
New Year’s Eve
Christmas song x 6
Michael Bublé – It’s Beginning To Look A Lot Like Christmas
Maria Mena – Home for Christmas
Suvi Teräsniska – Varpunen jouluaamuna
Bing Crossby – Winter Wonderland
Michael Bublé – Santa Claus is Coming to Town
Frank Sinatra – Let It Snow! Let It Snow
Christmas food x 6
Äidin tekemä salaatti
Kinkku
Laatikot
Konvehtit
Piparit
Tortut
Tämä viikko on mennyt jotenkin tämän vatsataudin ja ehkä pienen väsymyksen merkeissä. Luulen, että tuo vuosipäivän ja vuositarkastuksen ohi meno on lauettanut tämän väsymyksen ja siksikin tuleva blogiloma on enemmän kuin tarpeeseen. Siksi ehkä ei tullut postailtua niitä joulujuttuja mitä olin alunperin ajatellut. Monia muitakin juttuja jäi odottamaan ensi vuoden puolelle, mutta onneksi ne ehtii sitten myös. Nyt vain haluaa rauhoittua joulunviettoon ja ollaan perheen kanssa. Syödä herkkuja, laskea mäkeä, katsoa telkkaria ja leikkiä ♥ Ajastan teille vielä huomiselle erillisen joulupostauksen ♥
Eletään päivää vuosi sitten ja olen tähän kellonaikaan aikaan saanut elämäni musertavimman tiedon siitä, että mulla on hyvin suurella todennäköisyydellä rintasyöpä. Pakko sanoa, että on aika ällöttävä, oksettava ja sekavakin olo, kun mietin oloani vuosi sitten juuri diagnoosin saatuani. Elän noita hetkiä päässäni uudestaan ja uudestaan, vaikka haluaisin heittää ne siihen osaan päätäni missä unohdan asioita. En haluaisi noita hetkiä enään muistaa, vaikka kaikki onkin nyt hyvin.
Meidän Kokkolan reissu oli kaikin puolin ihana, mutta omaa oloani varjosti tämä vuosipäivä. Menimme silloin vuosi sitten ihan kuten aiemminkin viettämään aikaa mummolaan ja yhtäkkiä koko elämäni olikin romahtanut palasiksi. Kaikki unelmat ja suunnitelmat oli pirskaloitunut tuolla sekunnilla, kun kuulin sairastuneeni rintasyöpään. Muistan kysyneeni lääkäriltä ” Kauanko elän”? ” Kuukausia, vuosia vai 5 vuotta ”? Hän vastasi, että suurin osa rintasyöpäpotilaista elää vielä viiden vuoden jälkeen. Silloin mietin, että ei se 5 vuotta mulle riitä! Haluan nähdä Minean kasvun, koulunaloituksen, rippikoulun, valmistujaiset ja ihan kaiken ♥ Tajusin silloin, että ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä.
Tuntuu uskomattomalta, että sairastumisesta on tosiaan jo vuosi, koska tuntuu, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Niin nopeasti ettei oma pää aina pysy edes mukana. Välillä tuntuu ettei tämä ole edes tapahtunut mulle vaan olen seurannut jonkun toisen elämää vierestä. Vaikea tavallaan selittää, mutta ehkä ymmärrätte. Elämä on asettanut meidän matkan varrelle sellaista mitä me ei osata etukäteen aavistaa, mutta haluan uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Niimpä edelleen uskon, että sairastumiseni tarkoitus on ollut se, että sain olla Minean kanssa pidempään kotona sekä se, että olen voinut tätä sairastumistani jakaa muille. Haluan uskoa siihen, että tämä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi tätä enään koskaan kokea uudestaan. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta haluan siihen niin kovin uskoa.
Mennyt vuosi on ollut elämäni rankinta aikaa enkä voinut olla varma tulisinko tästä kaikesta selviytymään. Silloin en tiennyt olisinko nyt tässä kirjoittamassa teille. Pelko valtasi mieleni useasti, vaikken sille halunnutkaan antaa valtaa sitä tehdä. Sytostaattihoitojen aikaan pelättiin ettei lääke toimi, kun kasvain jatkoi kasvuaan myrkyistä huolimatta. Se taisi olla pelottavinta aikaa.. Montaa kertaa ei kotona ole kuolemasta keskusteltu ääneen, mutta mielessä sitäkin useammin. Päätin etten ole valmis suunnittelemaan omia hautajaisiani, koska aion tästä paskasta selvitä.
Voitte uskoa miten kiitollinen, nöyrä ja onnellinen olen kirjoittaessani teille täällä nyt ♥ Kyyneleet vierivät pitkin poskiani, mutta tällä kertaa onnesta ja helpotuksesta. Tästä selvittiin ♥
Ensimmäisen postaukseni sairastumisesta pääset lukemaan tästä.
Sydämeni pohjasta haluan kiittää jokaista teitä tsempeistä ja tuesta, olette kultaa ♥
Sairastumisen aikaan ei paljoa asukuvia tullut julkaistua, joten onneksi voin nyt huojentunut hymy kasvoillani olla näissä kuvissa ♥
dress – VILA
Knit – Pura 
pics; 
Ajattelin koostaa teille vielä muutamia joulufiilistelyitä ♥
Christmas song x 6 
coat, knit, shoes – H&M
