Category

style

Lifestyle Lifie style

Välimatkat omaan perheeseen

Täällä sitä istutaan junassa matkalla kotiin. Oltiin reissussa melkein viikko ja aina Kokkolaan päästyä tuntuu, että voi meillä on edessä monta päivää yhdessä. Mutta niin se aika vain menee ihan yhdessä silmänräpäyksessä ja taas kotiinlähtö häämöttää. Niinhän sitä sanotaan, että hyvässä seurassa aika kuluu kuin siivillä ja se totisesti pitää paikkansa. Joka kerta sitä silmät kostuneena tulee lähdettyä, kun tietää ettei taas pitkään aikaa näe omaa äitiä ja mummoa. Oon aina ollut äidin tyttö ja meillä on super läheiset välit, joista oon todella kiitollinen ♥ Ajatuskin jo siitä, että Minea joskus asuu toisella puolella Suomea kiristää kurkkuani. Joten voin kuvitella miltä äidistä ja mummosta tuntuu, kun lapset ja lapsenlapset asuu eri puolilla Suomea.

Ennen lähtöä Minea leikki isomummun kanssa mummun omakeksimillä leikeillä ja voi miten ihana sitä oli seurata vierestä ♥ Minea nin nauttii leikeistä heidän kummankin kanssa, vaikka isiä onkin ollut kova ikävä jo ekasta reissupäivästä lähtien. Tiedän miten paljon heillä olisi annettavaa, jos me kaikki voisimme asua samassa kaupungissa tai edes melkein. Toisin kuin nyt välissä on 500 kilometriä ja näemme alle 10 kertaa vuodessa. Onneksi, jos näin voi sanoa niin tänä vuonna olemme nähneet sairastumiseni vuoksi enemmän.

Muistan ajatelleeni silloin, kun muutin Helsinkiin melkein 10 vuotta sitten etten asuisi täällä enään sitten, kun saan lapsia. Olin äidilleni eräässä sähköpostissa kirjoittanut näin; ”Tiedän että haluun vielä sinne takaisin, en voisi kuvitella että lapseni eivät olisi lähellä mummoaan <3 ” Tuosta sähköpostista tulee kuluneeksi juuri 9 vuotta ja edelleen asun pääkaupunkiseudulla. Yhden eronkin taustalla on se ettei hän olisi koskaan halunnut muuttaa pois Helsingistä, kun minä taasen olin aivan varma, että en asuisi siellä lopunelämääni. Mutta niin ne tilanteet ja elämänpolut vain meitä kuljettaa välillä ihankin eri suuntaan, kuin mitä itse suunnittelee. Sitä ei kai pitäisi suunnitella mitään etukäteen vaan antaa vain elämän viedä. Kyllähän sitä potee huonoa omaatuntoa siitä, että ei olekkaan sanojen mukaan toiminut ja elämä on kaukana perheestä.

Jannen kanssa me suunniteltiin muuttoa vajaat pari vuotta sitten Oulun seudulle, jotta oltaisiin lähellä molempien vanhempia niin Kokkolassa kuin Kemissä. Niin mun pikkuveli perheineen asuu myös sillä suunnalla. He onneksi kävivät meitä eilen moikkaamassa ja vitsi miten ihana kaikkia oli pitkästä aikaa nähdä ♥ Minea niin nautti leikeistä poikien kanssa ja moneen kertaan heidän lähteissä halusi halaamaan. Itselläkin tuli ikkunasta vilkuttaessa itku, kun mietti, että taas ei tiedä milloin on seuraavan kerran näkee. Onhan se oikeasti ihan syvältä, että kaikki asuu niin kaukana toisistaan.

Onni on se, että Jannen vanhemmat muuttivat Kemistä Helsinkiin vuosi sitten ja heistä onkin ollut älyttömän paljon apua kaikessa ♥ Mutta onhan se tietysti eri asia, että omat perheenjäsenet asuvat kaukana meistä. Kyllähän sitä innostui jälleen kerran katsomaan vapaita asuntoja Kokkolasta, mutta tiedän sen kuitenkin olevan ainakin tällä hetkellä mahdoton ajatus. Toki siellä ne asuntojen hinnat ovat ihan eri luokkaa kuin pk-seudulla, mutta työpaikan saaminen onkin sitten ihan eri asia. Etenkin, kun Janne on syksyllä vaihtanut uuteen työpaikkaan, jossa viihtyy niin äärettömän hyvin! Ja toki onhan mullakin vakituinen työpaikka, jossa oon ollut jo 8 vuotta. Ennen Minean koulun aloittamista mun mielestä pitäisi kuitenkin olla se pysyvä paikka, jotta kouluja ei tarvisi vaihtaa kesken kaiken. Toki eihän sekään mikää mahdoton juttu olisi, mutta kyllähän sitä haluaisi kuitenkin pysyvyyttä kaikkeen.

Eihän sitä koskaan tiedä mihin tämä elämä meitä vie, joten koskaan ei pidä sanoa ei koskaan mihinkään asiaan. Kiitollinen olen perheestäni lähellä ja kaukana ♥

Onko teillä siellä välimatkaa perheenjäseniin vai asutteko lähekkäin? Mitä ajatuksia välimatka teissä herättää? 

coat, shoes, bag, scarf – H&M, knit – CHIQUELLE, pants – VERO MODA, beanie – KNCOLLECTION*

Kivaa alkanutta viikkoa ♥

ps. tänään on meidän 3-vuotis kihlapäivä ♥♥♥

*gifted

pics; Ninni, edit; me

Ei kommentteja
Lifie style

Jumpsuit – vaihtoehto pikkumustalle

Pikkujoulukausi on kuumimmillaan ja siihen liittyen vinkkaan teille vaihtoehdon ikiklassikko pikkumustalle. Oon itse vuosi kaudet pukeutunut etenkin juuri pikkujouluihin jonkinlaiseen mekkoon. Pikkumusta on aina varma valinta ja sellaisen on hyvä jokaisen naisen kaapista löytyä. Itse olen kuitenkin tänä vuonna ajatellut pukeutua tyttöjen pikkujouluihin tähän kauniiseen pitsiseen jumpsuitiin.

Tyylikäs jumpsuit on erittäin hyvä vaihtoehto perus pikkumustalle ja tässä asussa on itseasiassa jopa astetta rennompi olo kuin mekossa. Housut ja paita ovat yhtenäiset edestä ja muun osan paidan reunasta voi sitten haluamallaan tavalla sujauttaa housun sisään joko kokonaan tai osittain. Kaunis pitsi elävöittää asua ja tekee siitä erittäin naisellisen.  Jumpsuitin kanssa sopii täydellisesti muhkea karvatakki ja korkeat korot. Viimeisen silauksen pikkujouluihin antaa kauniisti kimaltava pikkulaukku sekä kulta-mustat korvakorut.

jumpsuit* – MILLAN PUTIIKKI, coat* – N-STYLE, shoes – ZARA, earrings & bag – H&M

Onko teillä tiedossa useampia pikkujouluja vai onko kenties ollut jo? 

Mun toiset pikkujoulut tulee olemaan Bollywood-teemaiset, joten sinne täytyy sitten kehitellä jotain aivan muuta asua 🙂 Ja otan muuten kovin mielelläni ideoita tuohon asuun liittyen! Oon ihan pulassa, että mitä sitä sinne oikein päälleni laittaisin.. Täytyy kurkata Pinterestistä ideoita!

ps. Tästä mielettömästä kuvauspaikasta tulette kuulemaan lisää vielä myöhemmin omassa postauksessa. Lisäksi siihen liittyen tulee olemaan myös oma joulukalenterin luukku Instagramissa ♥

 

pics; Mirkku / Ihana Elämys

*gifted

2 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Omat hiukset vai peruukki?

Halusin palata vielä viime viikon Kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä – postaukseeni. Sain muutamia kommenteja liittyen hiuksiini ja siihen ovatko ne omat hiukseni. Tämä suorastaan hieman hämmästytti mua ja halusinkin siksi palata vielä tähän aiheeseen. Kirjoitin aiempaan postaukseen siitä kuinka mun hiukset kihartuu ja siitä miten onnellinen oon, että hiukseni ovat kasvaneet näin kovaa vauhtia. Siksi ehkä mietinkin aiheeseen palaamista, koska halusin vielä painottaa sitä, että nämä hiukset ovat tosiaan mun ihan IKIOMAT ♥ Luulen, että osalle onkin ollut hämmentävää se miten nopeasti mun hiukset on kasvanu ja vieläpä niin paksuina! Vai oonko ihan väärässä tämän suhteen? 

Osa teistä varmaan muistaa mun peruukin ja se oli sellainen todella pitkähiuksinen ja väriltään tummempi kuin tämä oma nyt on. Siksi ehkä hämmennyin siitä miten omaa tukkaani luultiin peruukiksi, koska sehän on ihan erilainen kuin peruukki on. Toki se peruukki edelleen lojuu tuolla vessan nurkassa ( en tiedä miksi sitä edes säilytän edelleen?!), mutta päässä se ei ole ollut sitten enään kevään jälkeen. Muutaman kerran oon sitä huvikseni testannut ja onhan se oudolta näyttänyt etenkin nyt omien hiusten ollessa pidemmät. Voisin muuten harkita koko peruukin myymistää, jos joku sellaista kaipailee!

Oon muuten miettinyt nyt jälkikäteen, kun katsoin vanhoja kuvia, että miten mä oikein rohkenin kulkea kaljuna? Tai siis nyt, kun asiaa uudestaan mietin niin en kyllä tiedä olisko mulla enään samaa rohkeutta ja uskallusta kuin silloin alkuvuodesta. Ehkä se on just se siinä hetkessä oleminen, kun päättää tehdä jotain ja siitä saa itselleen voimia. Vaikka sitä näin jälkikäteen miettiikin, että mistä se voima ja ennen kaikkea rohkeus on sillon tullut? Voin sanoa olevani todella ylpeä itsestäni, että silloin uskaltauduin ihmisten ilmoille kaljuna! Kalju kun ei jättänyt kenellekkään epäilyksiä sen suhteen miksi hiuksia ei ole.

Kaikesta huolimatta haluan edelleen painottaa sitä, että olkaa rohkeita ja olkaa omia itsejänne ♥

Erilaisuus on rikkautta oli se mistä syystä tahansa ♥

coat – VILA, pants – VERO MODA, shirt, bag, gloves – HM, scarf – NORDIC SWAN LIVING (similar here)

 

pics; Pinja edit; me

Ei kommentteja
Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä

Katson peiliin. Sieltä mua katsoo takaisin tutut silmät, mutta muuten näyttää hieman vieraalta. Kehossani on tapahtunut valtavia muutoksia sairastuessani rintasyöpään ja ne kaikki eivät todellakaan näy ulospäin. Suurin muutos itsestä ajateltuna on edelleen hiukset. Tämä kirjoitus keskittyy tänään siihen miltä musta tällä hetkellä tuntuu näissä hiuksissa. Ensiksin haluan painottaa, että oon todella onnellinen siitä, että hiukseni ovat kasvaneet toukokuusta tähän saakka jo näin paljon ♥ En oo edes syönyt mitään lisäravinteita, vaikka niin kovasti aioin, joten voin iloisena todeta, että mun hiukset kasvaa vain hyvin nopsaan!

Syöpään sairastuessa lähes poikkeuksetta lähtee hiukset ja tästä teille aiemmin kirjoitin Miltä tuntuu menettää hiukset – postauksessa. Hiuksilla on iso rooli etenkin naisten niin sisäisessä kuin ulkoisessa minäkuvassa. Se, että sulta yhtäkkiä tahdosta riippumatta viedään hiukset on todella kova kolaus ainakin omalla kohdallani. Ja juu tiedän, että hiukset kasvaa takaisin, kuten ne on kasvanutkin, mutta onhan se valtava muutos omaan minäkuvaan yhtäkkiä näyttää ihan eriltä. Ja juu sain paljon kehuja silloin miten kalju sopii mulle mielettömän hyvin ja viimeksi eilen sain tuntemattomalta jälleen kehuja tästä lookistani nyt. Toki kehut tuntuvat hyviltä en voi sitä kieltää, mutta se miltä itsestä tuntuu, kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä on asia erikseen. Ei sieltä peilistä katso takaisin se sama Marjut, joka se oli ennen sairastumista. Sieltä katsoo takaisin paljon paljon vahvempi Marjut, mutta ei sama. Syöpä on muokannut mua paljon niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Jos en näe itseäni peilistä en välttämättä aina muista, että mun hiukset näyttää tältä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta näin se vain on. Sitä jotenkin välillä unohtaa koko sairastumisen ja esim suihkussakin ollessa saatan alkaa puristaa käsillä vettä hiuksista, mutta ne loppuvatkin lyhyeen. Tällaisia juttuja mieli tekee automaattisesti eikä aina muista sitä nykyhetkeä. Haamuhiuksia oon myös saanut kokea. Sitä muka alkaa laittaa hiuksia kiinni vaikkei niitä vielä oikeasti saakkaan!

On ollut hetkiä itseasiassa aika useastikin, kun omasta mielestä näyttää ihan pojalta kaljuna sekä hiusten kasvuvaiheissa. Se ei tunnu hyvältä eikä saa oloa naiselliseksi. Naisellisuus on välillä ollutkin kadokissa niin hiusten kuin leikatun rinnan osalta. Hiuksilla on omassa naiseudessa iso rooli ja sen vuoksi en oo aina kokenut itseäni kovinkaan naiselliseksi. Jälleen voi kuulostaa tyhmältä, mutta kaikki vaatteetkaan ei vain sovi kaljun kanssa. Eikä oikein vieläkään tunnu, että sopisi tämän lyhyen tyylin kanssa. Ja tietysti muut sanoisi, että no tottakai sopii, mutta se onkin se oma minäkuva, joka määrittää sitä omaan ajattelua itsestä. Eihän tämä tyyli ole mun tyyli – ajattelu on välillä käynyt mielessä, kun peilistä katsoo erinäköinen Marjut mihin on tottunut ja mikä silloin pitkähiuksisena oli oma tyyli.

Voin kertoa, että tämän hiustyylin laittaminen ei ole helpoimmasta päästä. Suihkusta tullessa hiukset on suorat ja ootas vain kun niille edes näyttää muotovaahtoa niin ne on jo kihartuneet 😀 Saas nähdä tuleeko kiharuus jäämään hiusten kasvaessa vai onko ne vain niin paksut nyt, että menevät siitä syystä kiharalle. En välttämättä oo kovin innoissani, jos kiharat jää.. Vaikka tietty edelleen onnellinen, että saan hiukseni takaisin ♥ En keksi tähän lookkiin mitään erilaisia tapoja pitää hiuksia nyt vaan ne on aina jotenkin sikin sokin ja näytän omasta mielestä lähinnä tarhapöllöltä 😀 Sen oon kyllä huomannut, että lyhyissä hiuksissa kasvot pääsee paremmin esille, joten jotain hyvää tässäkin. Ja onhan se nyt tietty siistiä päästä näkemään eri tyylejä hiusten kasvaessa. Jannehan toivoisi mun pitäytyvän näissä lyhyissä hiuksissa, mutta sori muru ei tuu tapahtumaan ♥ Kyllä mä niin odotan sitä, kun saan vain napattua hiukset yhteen ja saan sutturan päälaelle parissa sekunnissa!

Odotan kovasti yhtä kuvausjuttua kuun lopussa, kun pääsen sen tiimoilta kampaajan tuoliin ja hän saa vapaat kädet laittaa mulle ”kampauksen”! Toivon saavani häneltä jotain uusia vinkkejä miten näitä hiuksia voisi nyt pitää. Toki joku pantakin voisi olla kiva juttu! Ja hei heittäkää te ideoita, jos tulee jotain mieleen? 

Isoin asia tietysti on ollut se, että oma puoliso hyväksyy sut just sellaisena kuin sä oot missäkin hetkessä. Ja se, että hän kehuu sua vaikket just silloin olisi parhaimmillasi. Tästä aiheesta haluankin kirjoittaa teille vielä oman postauksen ♥

Coat – ONLY, Pants – VERO MODA, Blazer, shirt – HM, Bag – MICHAEL KORS, watch – CLUSE, shoes – SKOPUNKTEN
Moni ulkopuolisista ei varmaan osaa tai osannut edes ajatella, että mulla voisi olla tällaisia ajatuksia ja epävarmuutta, koska eihän sitä aina kuvista käy ilmi. Ja harvoinhan sitä kukaan myöntää kenellekkään, että olisi epävarma omasta ulkonäöstään, vai mitä? Jokainen meistä kokee varmasti välillä epävarmuutta omasta ulkonäöstä ja se on ihan normaalia. Kukaan meistä ei ole täydellinen ei, vaikka kuvissa kaikki näyttäisi olevan niin kukaan ei siltikään tiedä miten toinen sisimmissään voi ja tuntee. Tähän liittyen onkin tulossa yksi ihana juttu, jonka voin teidän kanssanne jakaa ensi kuun puolella ♥

Sä oot ihana just sellasena ku sä oot, eikä sun tarvi olla mitään muuta ♥

 

When I look at myself in the mirror, I see familiar eyes. The rest of my appearance I do not yet recognize. Breast cancer changed me a lot both inside and outside. I don’t feel very confident with this hair look right now. And when I was bald, I actually thought I looked like a boy.There is a huge difference now than before cancer. I feel like a part of my feminity is lost, which also makes me feel lost. 

I’m so happy that my hair grows this fast but I don’t feel that this is me when I look at myself. It’s hard to explain but I hope you understand what I mean by this? I also want to say, that you never know what people are going through on the inside, even they might look ”perfect” on pictures.
Always remember that you are lovely just the way you are and you don’t  have to be anything else ♥

9 Comments
baby Lifie rintasyöpä style

Teddytakki & vauvahaaveita

Mun mielestä on äärettömän söpöä pukeutua minin kanssa samisteluvaatteisiin ♥ Nämä meidän teddytakit on just sellaset ja oltiinkin tämän päivän tapaamisessa näissä asuissa. Oman takkini löysin Jumbon Onlysta ja neidin takki on kummitädiltä synttärilahjaksi saatu Zaran takki. Minea tykkää näistä takeista niin kovasti, että muakin aina halailee, koska ” Äiti on niin pehmeä! ”. Ja onhan nämä nyt niin söpöt ja mielettömän lämpimät! Takin alle mahtuu heittämällä paksumpikin neule niihin kunnon pakkaspäiviin. Tämän tyylisiä takkeja voisi hankkia useammankin eri väreissä, kun tuntuu, että kyseinen takki hakeutuu aina uloslähteissä päälle 😉

Tuntuu, että just tällä hetkellä somessa putkahtelee vauvauutisia tuon tuosta. Vaikka oonkin aidosti iloinen toisten puolesta niin täytyy myöntää, että kyllähän se vähän kirpaisee kuitenkin. Vaikka me ollaankin puhuttu siitä, että ikäeroa lapsille voisi olla hyvinkin just jotain 3-4 vuotta niin silti me ei voida toista lasta vielä miettiä. Kuten oon teille aiemminkin kertonut Lapsihaaveet – postauksessa , että meidän pitää odottaa kaksi vuotta leikkauksesta, jotta mun uusiutumisriski olisi pienempi. Lääkärit suosittelee syöpähoitojen jälkeen yleensä kahden vuoden odotusaikaa ennen kuin tulee raskaaksi. Eli silloin vauvaa voisi miettiä vasta keväällä 2020. Tuo ajankohta tuntuu olevan vielä todella todella kaukana..

Tietysti mielessä on edelleen myös se miten paljon sytostaattihoidot on tärvelleet munasarjoja. Onko uudelleen raskaaksi tuleminen enään edes mahdollista? En halua stressata asiaa etukäteen, koska se taas ei paranna asiaa yhtään. Mutta totuus on se, että vaikka vauvakuume nyt iskisi niin ei auta kuin odottaa. Ja tietysti myös oma palautuminen ja jaksaminen on ehdottoman tärkeää ensin. Edelleen tietysti pääasia on se, että meillä on maailman ihanin pieni neiti, jonka kansssa saamme jakaa jotain niin kullanarvoista rakkautta joka ikinen päivä ♥ Toivotaan kuitenkin, että jonain päivänä Minea saisi vielä sisaruksia ♥

Ihanaa viikonloppua!

” You are always reason to smile ♥ ” 

coat – ONLY, pants – VERO MODA bag – MCHAEL KORS, shoes – SKOPUNKTEN, knit – HM 

Minea’s outfit 

coat – ZARA, pants – HM, shoes – PRISMA, beanie – PIKKUVANILJA 

pics; Betina edit; me

2 Comments

Artikkelit