Arkisto

beauty rintasyöpä yhteistyö

Hiusten kasvatusprosessi + eka kampaajakäynti

*yhteistyössä Hair by Essi

Mä en edes oikein tiedä mistä aloitan tämän postauksen, koska oon vaan niin super innoissani! Te kaikki varmasti tiedätte mun menettäneen hiukseni viime vuoden tammikuussa sairastuttuani rintasyöpään. Kirjoittaessani silloin Miltä tuntuu menettää hiukset – postausta tuntui tämä nykyhetki todella kaukaiselta. Hiusten menettäminen oli todella valtava asia kaiken sen sairastamisen keskellä. Siinä vaiheessa, kun päätin kulkea kaljuna julkisesti tuli sairaus näkyvästi osaksi mua ja arkipäivää. Oon onnellinen siitä, että rohkenin kulkea kaljuna, koska suoraan sanottuna se tuntuu tällä hetkellä jännittävältä ja mietin, että miten sitä onkaan uskaltanut olla niin rohkea silloin! Jostain sitä vain saa voimaa silloin, kun sitä tarvitaan ♥

Tammikuu 2018 kuva; Rebecca / 65m2

Hiukset alkoivat hiljalleen kasvaa, mutta tietysti liian hitaasti omasta mielestäni. Muistan, kun eilisen päivän sen hetken, kun ensimmäisen kerran sai kunnolla pestä hiukset niin, että hiukset sai vaahdotettua shampoolla. Taisi siinä iloitessa kyynelkin silmään tulla ♥ Alkuun hiukset kasvoi kiharana takaisin, mutta pikkuhiljaa kasvettua ne alkoivat kasvaa suorempana. Ihan ekat hiukset kasvoi jo silloin sytostaattihoitojen aikana ja ne kasvoi vaaleina vain päälaelle. Päätin jo silloin, kun hiukset leikattiin, että jos vain saan hiukset vielä takaisin niin lupaan pitää niistä ihan super hyvää huolta! Hoitaa, helliä ja käyttää rautoja vähemmän sekä värjätä mahdollisimman vähän. En halua missään tapauksessa enään kuluttaa mun hiuksia liialla värjäämisellä mitä vanhoille hiuksille olin tehnyt. Mulla on aiemmin ollut moneen otteeseen blondatut hiukset, välillä taas tummemmat ja jotain niiden väliltä. Raskauden jäljltä hiukset tuntui entistä kuivemmilta eikä hoitotuotteetkaan enää auttaneet asiaa.

Nyt voin sanoa, että sain hiusteni kanssa uuden mahdollisuuden ja ikävän sairastumisen kautta sain testata kaikki hiusmallit aina kaljusta alkaen. Siinä vaiheessa, kun aloin saamaan hiukset kiinni ponnarilla olin ihan mielettömän onnellinen! Tiesin, että kehuista huolimatta (etenkin sori kulta♥) en jäisi lyhythiuksiseksi vaan haluaisin kasvattaa takaisin ne pitkät hiukset joista luovuin. Mulla on aina ollut pitkät hiukset ja musta on ihana tehdä erilaisia kampauksia sekä nutturoita. Jotenkin niin paljon helpommalla pääsee heittämällä päälaelle nutturan kiireisessä arjessa, kuin alkaa lyhyempää hiusta kääntämään ja vääntämään 😉

Lokakuu 2018

Uuden hiusten väri on paljon tummempi kuin se mitä muistan oman hiusteni aiemmin olleen. Alkuun tuntui, että väri ei tunnu hyvältä vaan haluaisin sen värjätä jossain kohtaa. Onneksi en kuitenkaan heti sännännyt kampaajalle, vaan maltoin odottaa 1,5 vuotta tätä hetkeä. Ja hyvä niin, koska nyt oma väri näyttääkin ihan todella upean suklaiselta! Tähän mennessä en myöskään kertaakaan ollut hiuksiani leikannut ja ne olivat tietysti kasvaneet melko epätasaisesti. Olin päättäväisesti kuitenkin valmis kasvatusprosessiin ja se todella kannatti!

Sillä nyt oli se hetki, kun kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla! Halusin laittaa hiuksiini raitaa oman värin lisäksi tuomaan eloa ja antamaan syvyyttä. Olin nähnyt somessa Hair by Essin kampaamopenkissä käyneitä ja tiesin, että uskaltaisin antaa hiukseni hänen käsiinsä. Me laitettiin Essin kanssa viestiä mun toiveista ja lähetin pari kuvaa valmiiksi hänelle ennen tapaamistamme. Sitten, kun mun kampaaja-aika vihdoin viime viikolla koitti niin mua jännitti kieltämättä aika paljon. Kerroin sen myös Essille ja alkuun me mietittiin yhdessä miten lähdetään etenemään just mun hiusten ehdoilla. Tilanne oli se, että me ei yhtään tiedetty miten mun hius tulisi väriä ottamaan vastaan ja se oli tärkeä ottaa huomioon. Ammattilaisena Essi tietysti kertoi, että hän suosittelisi etenemään pikkuhiljaa pienin askelin, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä sekä vähän hiuksia vahingoittava.

Itse kerroin haluavani vaaleita raitoja ja mun mielikuva oli, että hiuksiin tulisi ohuita blondeja raitoja. Olin kuullut balayage tekniikasta aiemmin ja kuvat niistä näytti upeilta, joten halusin lähteä sitä kokeilemaan. Onneksi Essi on juurikin vaalennuksien erityinen taituri, joten tiesin voivani luottaa hänen ehdotukseen. Hän kertoi, että meidän kannattaa aloittaa raidoittaminen rauhassa ajan kanssa, koska ajan mittaan voi vaalentaa vaikka kuinka paljon. Tässä hetkessä edetään varovasti ja katsotaan miten hius värin ottaa vastaan.

Balayage raidoitus tehdään siis erikoistekniikalla sävyttämällä hiukset vain puoleen väliin ja ”hinkkaamalla” vaalennusmassa ikään kuin liukuvaksi tyveä kohti. Sävyksi Essi valitsi pehmeän hiekkaisen vaalean ruskean. Vaalennuksessa ja värissä oli mukana Olaplex suojaamassa hiuksen kuntoa ja parantamassa sitä. Shampoo ja hoito-aine olivat myös samaa Olaplex sarjaa.

Värjäyksen jälkeen Essi föönasi hiukset ja tasoitti hiukset. Pituudesta ei siis lähtenyt vaan ainoastaan tasoitus kauttaaltaan. Tarkoitus on edelleen kasvattaa hiukset, joten saksia ei käytetty yhtään enempää kuin tarvetta oli 😀 Lopuksi Essi vielä muotoili mun hiukset Revolv’itin 32mm raudalla. Sitä ennen hän laittoi hiuksiini kombon, jossa oli hiusöljyä ja rakennepaikkaava hoitoainetta. Muotoilussa käytettiin tietysti lämpösuojaa ja hiuskiinnettä.

Lopputulokseen oon ihan äärimmäisen tyytyväinen, kiitos Essin ♥ Kiitos Essille ettei hän lähtenyt toteuttamaan mun toivetta saada blondeja raitoja, koska liiallinen hapetteen käyttö (jota siis käytetään aina vaalennuksissa) olisi kuulemma saman tien saattanut pilata mun hiukset. Kampaajaa kannattaa siis kuunnella, koska heillä on se ammattitaito ja näkemys hiuksista. ISO iso suositus Essille!!

Oon ihan mielettömän kiitollinen ja onnellinen mun hiuksista ♥

Tässä vielä kuvat ennen ja jälkeen

Ja kuten huomaatte vasemmassa kuvassa niin se sytojen aikaan kasvanut vaalea hius oli saaut aikaan jo valmiiksi pientä raidoitusta 😉
Mitäs pidätte? ♥

 kuvat mustassa asussa; Hanna / Sunday Blondie edit; minä 

4 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Omat hiukset vai peruukki?

Halusin palata vielä viime viikon Kun ei näytä siltä miltä luulee näyttävänsä – postaukseeni. Sain muutamia kommenteja liittyen hiuksiini ja siihen ovatko ne omat hiukseni. Tämä suorastaan hieman hämmästytti mua ja halusinkin siksi palata vielä tähän aiheeseen. Kirjoitin aiempaan postaukseen siitä kuinka mun hiukset kihartuu ja siitä miten onnellinen oon, että hiukseni ovat kasvaneet näin kovaa vauhtia. Siksi ehkä mietinkin aiheeseen palaamista, koska halusin vielä painottaa sitä, että nämä hiukset ovat tosiaan mun ihan IKIOMAT ♥ Luulen, että osalle onkin ollut hämmentävää se miten nopeasti mun hiukset on kasvanu ja vieläpä niin paksuina! Vai oonko ihan väärässä tämän suhteen? 

Osa teistä varmaan muistaa mun peruukin ja se oli sellainen todella pitkähiuksinen ja väriltään tummempi kuin tämä oma nyt on. Siksi ehkä hämmennyin siitä miten omaa tukkaani luultiin peruukiksi, koska sehän on ihan erilainen kuin peruukki on. Toki se peruukki edelleen lojuu tuolla vessan nurkassa ( en tiedä miksi sitä edes säilytän edelleen?!), mutta päässä se ei ole ollut sitten enään kevään jälkeen. Muutaman kerran oon sitä huvikseni testannut ja onhan se oudolta näyttänyt etenkin nyt omien hiusten ollessa pidemmät. Voisin muuten harkita koko peruukin myymistää, jos joku sellaista kaipailee!

Oon muuten miettinyt nyt jälkikäteen, kun katsoin vanhoja kuvia, että miten mä oikein rohkenin kulkea kaljuna? Tai siis nyt, kun asiaa uudestaan mietin niin en kyllä tiedä olisko mulla enään samaa rohkeutta ja uskallusta kuin silloin alkuvuodesta. Ehkä se on just se siinä hetkessä oleminen, kun päättää tehdä jotain ja siitä saa itselleen voimia. Vaikka sitä näin jälkikäteen miettiikin, että mistä se voima ja ennen kaikkea rohkeus on sillon tullut? Voin sanoa olevani todella ylpeä itsestäni, että silloin uskaltauduin ihmisten ilmoille kaljuna! Kalju kun ei jättänyt kenellekkään epäilyksiä sen suhteen miksi hiuksia ei ole.

Kaikesta huolimatta haluan edelleen painottaa sitä, että olkaa rohkeita ja olkaa omia itsejänne ♥

Erilaisuus on rikkautta oli se mistä syystä tahansa ♥

coat – VILA, pants – VERO MODA, shirt, bag, gloves – HM, scarf – NORDIC SWAN LIVING (similar here)

 

pics; Pinja edit; me

Ei kommentteja
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Lääkärin tapaaminen + Arvonnan voittaja

Diagnoosistani on tasan 7 kuukautta ja 6 päivää. Tuona päivänä 11.12.17 maailmani romahti ja syöpä tuli osaksi meidän elämäämme.Lisää ensimmäisestä postauksesta sairastumiseen liittyen voit lukea tästä.  Tuolloin sana syöpä kuulosti samalta kuin kuolema. Alkushokista selvittyäni päätin, että tässähän ei periksi anneta! Hoitoputken aloitus helpotti ja koko ajan oli tunne, että susta pidetään huolta ja ollaan ajantasalla sairauden kanssa. Tiesin, että hoidot tulisi olemaan hemmetin rankkoja, mutta yritin miettiä niiden olevan vain hetkellistä. Tätä ei jatkuisi koko elämääni. Tietysti myös mustia hetkiä oli mielessäni, mutta pyrin etten anna niille liikaa valtaa. Silloin olisi sormia napsauttamalla tippunut kuiluun, josta pois pääsemisen olisi ollut äärimmäisen vaikeaa.

Kulunut 7 kk on ollut elämäni raskainta aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti. On pitänyt jaksaa läpi sytostaattien joista koitui kipuja, oksettavaa oloa, allergiareaktio, kuumia aaltoja, vatsavaivoja, humalaista oloa ja vaikka mitä. Leikkaus itsessään sujui hyvin, mutta käden käyttö on rajoittanut elämää etenkin Minean kanssa valtavasti. Uuden rinnan saamisesta olen edelleen todella kiitollinen ja voin vain kuvitella miten rinnattomuus olisi voinut omaan minä kuvaan vaikuttaa entisestään. Sädehoidot sujuivat ohi nopeammin kuin osasin etukäteen ajatella. Nyt sädetetyllä alueella on iso suurelta osin irronnuut, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Viimeisestä säteestä on nyt reilut kaksi viikkoa ja eilen tapasin sädelääkärini.

Hän kertoi verikokeen tuloksien olevan erinomaiset, joka oli itsessään jo iso helpotus! Kerroin hänelle kuulumiset, jotka ovat suurimmaksi osaksi hyviä. Ikävä kyllä käden suhteen ollaan menty hieman taakse päin säteiden takia eikä käsi edelleenkään nouse hartiatasoa ylemmäksi. Kiristystä on eniten käden ja rinnan välissä sekä itse rinnassa. Pelkkä käden vieminen sivulle sattuu, kun iho kiristyy vähänkään. Fyssarilla käynnit jatkuvat niin kauan, että lapaluun siirrotusta ei enään ole. Lääkäri kertoi, että kaikki on mennyt tosi hienosti kättä lukuunottamatta ♥  Omat ajatukset ovat olleet hieman sekaisin, vaikka oonkin voinut hyvin. Moni sairastunut sanoo, että pää tulee sairastumisen kanssa jälkijunassa ja sen oon kyllä huomannut. Nyt on jollain tapaa jo yrittänyt unohtaa tapahtuneen, vaikka pää käy sitä vasta nyt läpi. Tämän suhteen onkin hyvä, että käyn juttelemassa terapeuttini kanssa jatkossakin.

Sädekääkärini kertoi myös, että halutessani voisin mennä vielä lisä tutkimuksiin perinnöllisyysasian takia. Nyt on todettu ettei kyseessä ole suurimmat Brca1 ja Brca2 geenit, jotka lisäävät uusintariskiä niin rinnoissa kuin munasarjoissa. On kuitenkin monia muita pienempiä geenejä, joita voisi vielä varmuuden vuoksi tutkia. Tämähän lähinnä vaikuttaisi Mineaan ja tottakai haluaisin olla varma ettei olisi millään tavalla perinnöllistä. Näin ollen uskon meneväni vielä jatkotutkimuksiin, jotka ovat siis jokaisen vapaaehtoinen valinta. Toki silloin pitää vielä tuloksia odottaa jonkin aikaa, mutta uskon sen olevan sen arvoista, johan tässä on useammat tulokset jo odoteltu tähän asti. Lääkäri laittoi lähetteen asiasta eteenpäin, joten tähän asiaan palaan myöhemmin.  Ja on siis parempi, että sairastuminen olisi ollut vain huonoa tuuria, koska silloin se olisi toivon mukaan ollut vain kertajuttu eikä uusintariski olisi kuin ihan pieni.

Muta nyt on kuulkaas sellainen tilanne, että käyn käden takia vielä ensi kuussa syöpiksellä, mutta seuraava kerta onkin sitten kontrollikäynti! Voitteko uskoa, kaikki hoidot on nyt todellakin ohi!! ♥ Kyllä siellä lääkärissä eilen itku tuli, kun tuntuu niin käsittämättömältä kaiken olevan jo takana päin! 7 kuukautta sitten en osannut nähdä näin pitkälle, kun kaikki tuntui niin raskaalta. Nyt katsoessani taaksepäin kulunut aika on mennyt ihan hurjan nopeasti! Olen todellakin nyt selvinnyt tuosta hirvittävästä sairaudesta ja uskon siihen, ettei se enään koskaan tule meidän elämäämme! Haluan uskoa, että sairastumiseni tarkoitus on ollut kirjoittaa aiheesta avoimesti ja antaa tällä tavoin vertaistukea muille sairastuneille. Uskon, että elämällä on meille jokaiselle suunnitelma ja joskus suunnitelmat muuttuu, mutta silloin niistä saattaa seurata jotain vieläkin upeampaa ♥

Haluan sydämeni pohjasta kiittää niin omaa perhettä, tukiverkostoamme, läheisiä ystäviä ja teitä kaikkia tähän asti mukana olleita ♥ Te kaikki olette osaltanne antaneet voimia jaksaa tässä taistelussa, nyt jatketaan elämää siihen mihin se jäi ennen sairastumista ♥ Oon niin onnellinen etten osaa sitä edes sanoin kuvailla ♥

Aion kirjoittaa teille vielä postauksia, jotka käsittelee sairastumisen myötä mm. lapsihaaveita ja minäkuvan muuttumista.

Kuvat otettu tammikuussa just, kun mun hiukset oli lähteny kokonaan pois. Nyt mun hiukset kasvaa ihan todella paksuina takaisin! Oon onnellinen siitä, että Janne halusi otattaa meistä kahdestakin tällaisia kuvia tuolloin ♥

Ja lopuksi vielä Ek for Kids -verkkokaupan 50 euron lahjakortin voittaja, joka on;

JESSICA
 

Puputuolin valitsisin 🙂

Paljon onnea Jessica, olen laittanut sinulle sähköpostia! Kiitos kaikille osallistuneille ja muistakaa hyödyntää Asuntomessujen ajan -15% alennuksen näihin suloisiin Rabbit-tuoleihin! Alekoodi on messubunny18 ja koodi on voimassa 5.8.2018 asti.

 

pics; Rebecca/65M2

 

10 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Kiitollisuus

Sana, joka merkitsee tällä hetkellä niin äärettömän paljon. Me ei voida koskaan tietää etukäteen montako päivää meillä on vielä täällä elettävänä. Aamulla herätessä me ei tiedetä mitä päivä tuo tullessaan eikä sitä painetaanko vielä illalla päämme omaan tyynyyn.

Continue Reading

6 Comments

Artikkelit