Sinne se päiväkotihakemus lähti parisen viikkoa sitten ja kyllähän se kurjalta tuntui. Yksi aikakausi päättyy ja toinen alkaa. Oon todella kiitollinen kaikesta tästä ajasta, jonka oon Minean kanssa saanut kotona olla. Oltiin jo valmistauduttu neidin päiväkotiin menoon vuodenvaihteessa, mutta sairauden myötä hän jäi kanssani kotiin. Vaikka kulunut vuosi onkin välillä ollut aika raskasta en vaihtaisi tätä aikaa mihinkään. Koen, että olen saanut sairastumisen myötä lisäaikaa hänen kanssaan kotona ♥ Tietysti joskus on niitäkin päiviä, kun mikään ei neidillä ole hyvin (onneksi ne kuuluvat asiaan) ja silloin tekisi mieli kärrätä hänet siltä seisomalta päiväkodin tätien huomaan. Onneksi tuollaisia hetkiä on hyvin harvoin, mutta silloin jo seuraavana hetkenä asia on unohdettu. Nyt mulla alkaa oma sairausloma loppumaan syksyn mittaan ja päiväkotiin meno lähestyy.
Uskon, että päiväkodin aloitus on mulle henkisesti isoin asia. Itkulla jo ajattelen sitä hetkeä, kun Minea pitää sinne ensi kertaa yksin jättää. Mä en oo koskaan ite ollu päiväkodissa vaan vasta eskarissa. Toki me asuttiin maatilalla ja vanhemmat oli kotona niin tilanne oli eri. En tiedä vaikuttaako se myös osaltaan siihen, että koko päiväkotiasia on mulle vähän vaikea. Mä voisin hyvin jäädä kotiin ja kirjoittaa blogia työkseni niin, että Minea olisi vain osan viikosta tarhassa 😀 Mutta, kuten mun terapeutti sanoi tämä on sitä ”hyvää pelkoa” ja on lähes kaikilla vanhemmilla jossain vaiheessa edessä. Eli täytyy vain ajatella päiväkotiin meno niin, että Minea oppii siellä paljon uusia juttuja, saa kavereita ja kasvattaa sitä vieläkin isommaksi tytöksi ♥ Toki aina välillä lukee niitäkin juttuja, kun päiväkodissa on tapahtunut ikäviä asioita, mutta pääsääntöisesti kai niistä on vain hyvää sanottavaa, vai mitä? Vielä ei kuitenkaan ole varmaa alkaako päiväkoti lokakuun aikana vai marraskuusta. Haluttaisiin päiväkotipaikka tietysti mahdollisimman läheltä, mutta tällä hetkellä ei vapaita paikkoja ole.
Viimeistään syyskuun alussa kuullaan vaihtoehdoista lisää ja eihän sitä tiedä milloin joku lapsiperhe muuttaa alueelta ja paikkoja vapautuu! Toivotaan siis, että Minea pääsisi päiväkotiin, jonka piha-alue olisi jo valmiiksi tuttu paikka ♥ Hänelläkin on ollut poikkeavat ajat pieneen ikäänsä nähden ja joutunut mun mukana kulkemaan milloin missäkin hoidoissa ja sairaaloissa. Haluaisi hänelle nyt tuttua ja turvallista ympäristöä, jossa tuntee olonsa turvatuksi ilman äitiä ja isiä. Kuullaan siis myöhemmin miten meidän käy kaiken suhteen!
Meidän neiti ei enään pitkään aikaan ole ollut vauva vaan taapero, mutta hän tuntuu silti jo isolta tytöltä. Hän puhuu todella hyvin ja kaikesta saa selvää. Pitkiä lauseita, puhelinkeskusteluita ja ”rakastaa äitiä” (ja muitakin ♥) sanoja, joita tuo vielä hetki sitten ollut nyytti nyt kertoilee. Mihin tämä aika on mennyt?
Jos teillä on hyviä vinkkejä kaikkeen mikä liittyy päiväkotiin menoon niin otan mielelläni vastaan ♥
Onko siellä muita joiden pienokaiset aloitti/aloittaa päiväkodin nyt?
Me oltiin ajateltu aiemmin Minealle sisarusta jopa 3-4 vuoden ikäerolla. Itellä on ollut sellainen ajatus, että haluan antaa kaikkeni Minealle hänen ollessa pieni, eikä hänen tarvisisi jäädä mistään paitsi. Tästä on varmasti eri näkemyksiä, mutta itse oon ajatellut näin. Jotkut ajattelee, että on helpompaa olla vauvaputkessa vauvasta toiseen ja tietenkin niinkin voi olla. Mulla ja mun pikkuveljellä on 3 vuoden ja Jannella ja hänen pikkuveljellä on 4 vuoden ikäero. Musta olis hyvä, että Minea olisi vauvan tullessa jo hieman itsenäisempi, jotta vauvasta ei tarvisi olla mustasukkainen. Toki oon kuullut, että mustasukkaisuus tulee iällä kuin iällä, joten mitään takeita ei tästä siis ole!
Ja lopuksi vielä 
