Sain jälleen alkuviikosta naapuriltani viestin, että saisin hakea hänen pihaltaan pioneja itselleni ♥ Iiiiiihhhh en kestä miten maailman ihanin naapuri meillä voi ollakkaan!! Tämä on jo kolmas kesä, kun oon saanut maljakkoon pioneja suoraan kukkapenkistä. Ja joka kerta mä kiroan, kun en oo saanut isutettua meidän pihalle omia pioneja! Nyt vielä ehtisi laittaa niin, että ne toivon mukaan kasvaisi jo ensi kesänä.
Pionit on e h d o t t o m a s t i mun lempikukkia ♥ Sitten, kun aikaan saan valita hääkimppua niin voitte vain arvata löytyykö siitä pioneja 😉 Jälleen ihastelen niitä kaiken aikaa ja nuuhkaisen aina ohimennen. Yritän saada ne kestämään niin kauan kuin mahdollista! Ja tietty kuvaan kaiken mahdollisen nyt niiden kanssa ;D Mutta eihän niistä voi saada tarpeekseen etenkään, kun niiden kukinta on vain kerran vuodessa, vai mitä?
Ja hei tajusin etten oo täällä maininnut mitään siihen papakokeen jatkotutkimukseen liittyen! Siellä käydessäni sain jo tiedon, että kaikki näytti olevan ok, mutta ihan millinen muutos näkyi, josta otettiin varmuuden vuoksi koepala. Lääkäri uskoi sen olevan harmiton, joten sain huokasta helpotuksesta! Kuukauden päästä saan vielä vastauksen koepalasta, mutta muuten jään seurantaan asian suhteen. Kerrankin hyviä uutisia ♥
Muutenkin kaikki hyvin täällä ja kovasti vain odotellaan neidin ja Jannen alkavaa kesälomaa alkamaan ensi viikolla!
Mä en edes oikein tiedä mistä aloitan tämän postauksen, koska oon vaan niin super innoissani! Te kaikki varmasti tiedätte mun menettäneen hiukseni viime vuoden tammikuussa sairastuttuani rintasyöpään. Kirjoittaessani silloin Miltä tuntuu menettää hiukset – postausta tuntui tämä nykyhetki todella kaukaiselta. Hiusten menettäminen oli todella valtava asia kaiken sen sairastamisen keskellä. Siinä vaiheessa, kun päätin kulkea kaljuna julkisesti tuli sairaus näkyvästi osaksi mua ja arkipäivää. Oon onnellinen siitä, että rohkenin kulkea kaljuna, koska suoraan sanottuna se tuntuu tällä hetkellä jännittävältä ja mietin, että miten sitä onkaan uskaltanut olla niin rohkea silloin! Jostain sitä vain saa voimaa silloin, kun sitä tarvitaan ♥
Hiukset alkoivat hiljalleen kasvaa, mutta tietysti liian hitaasti omasta mielestäni. Muistan, kun eilisen päivän sen hetken, kun ensimmäisen kerran sai kunnolla pestä hiukset niin, että hiukset sai vaahdotettua shampoolla. Taisi siinä iloitessa kyynelkin silmään tulla ♥ Alkuun hiukset kasvoi kiharana takaisin, mutta pikkuhiljaa kasvettua ne alkoivat kasvaa suorempana. Ihan ekat hiukset kasvoi jo silloin sytostaattihoitojen aikana ja ne kasvoi vaaleina vain päälaelle. Päätin jo silloin, kun hiukset leikattiin, että jos vain saan hiukset vielä takaisin niin lupaan pitää niistä ihan super hyvää huolta! Hoitaa, helliä ja käyttää rautoja vähemmän sekä värjätä mahdollisimman vähän. En halua missään tapauksessa enään kuluttaa mun hiuksia liialla värjäämisellä mitä vanhoille hiuksille olin tehnyt. Mulla on aiemmin ollut moneen otteeseen blondatut hiukset, välillä taas tummemmat ja jotain niiden väliltä. Raskauden jäljltä hiukset tuntui entistä kuivemmilta eikä hoitotuotteetkaan enää auttaneet asiaa.
Nyt voin sanoa, että sain hiusteni kanssa uuden mahdollisuuden ja ikävän sairastumisen kautta sain testata kaikki hiusmallit aina kaljusta alkaen. Siinä vaiheessa, kun aloin saamaan hiukset kiinni ponnarilla olin ihan mielettömän onnellinen! Tiesin, että kehuista huolimatta (etenkin sori kulta♥) en jäisi lyhythiuksiseksi vaan haluaisin kasvattaa takaisin ne pitkät hiukset joista luovuin. Mulla on aina ollut pitkät hiukset ja musta on ihana tehdä erilaisia kampauksia sekä nutturoita. Jotenkin niin paljon helpommalla pääsee heittämällä päälaelle nutturan kiireisessä arjessa, kuin alkaa lyhyempää hiusta kääntämään ja vääntämään 😉
Lokakuu 2018
Uuden hiusten väri on paljon tummempi kuin se mitä muistan oman hiusteni aiemmin olleen. Alkuun tuntui, että väri ei tunnu hyvältä vaan haluaisin sen värjätä jossain kohtaa. Onneksi en kuitenkaan heti sännännyt kampaajalle, vaan maltoin odottaa 1,5 vuotta tätä hetkeä. Ja hyvä niin, koska nyt oma väri näyttääkin ihan todella upean suklaiselta! Tähän mennessä en myöskään kertaakaan ollut hiuksiani leikannut ja ne olivat tietysti kasvaneet melko epätasaisesti. Olin päättäväisesti kuitenkin valmis kasvatusprosessiin ja se todella kannatti!
Sillä nyt oli se hetki, kun kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla! Halusin laittaa hiuksiini raitaa oman värin lisäksi tuomaan eloa ja antamaan syvyyttä. Olin nähnyt somessa Hair by Essin kampaamopenkissä käyneitä ja tiesin, että uskaltaisin antaa hiukseni hänen käsiinsä. Me laitettiin Essin kanssa viestiä mun toiveista ja lähetin pari kuvaa valmiiksi hänelle ennen tapaamistamme. Sitten, kun mun kampaaja-aika vihdoin viime viikolla koitti niin mua jännitti kieltämättä aika paljon. Kerroin sen myös Essille ja alkuun me mietittiin yhdessä miten lähdetään etenemään just mun hiusten ehdoilla. Tilanne oli se, että me ei yhtään tiedetty miten mun hius tulisi väriä ottamaan vastaan ja se oli tärkeä ottaa huomioon. Ammattilaisena Essi tietysti kertoi, että hän suosittelisi etenemään pikkuhiljaa pienin askelin, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä sekä vähän hiuksia vahingoittava.
Itse kerroin haluavani vaaleita raitoja ja mun mielikuva oli, että hiuksiin tulisi ohuita blondeja raitoja. Olin kuullut balayage tekniikasta aiemmin ja kuvat niistä näytti upeilta, joten halusin lähteä sitä kokeilemaan. Onneksi Essi on juurikin vaalennuksien erityinen taituri, joten tiesin voivani luottaa hänen ehdotukseen. Hän kertoi, että meidän kannattaa aloittaa raidoittaminen rauhassa ajan kanssa, koska ajan mittaan voi vaalentaa vaikka kuinka paljon. Tässä hetkessä edetään varovasti ja katsotaan miten hius värin ottaa vastaan.
Balayage raidoitus tehdään siis erikoistekniikalla sävyttämällä hiukset vain puoleen väliin ja ”hinkkaamalla” vaalennusmassa ikään kuin liukuvaksi tyveä kohti. Sävyksi Essi valitsi pehmeän hiekkaisen vaalean ruskean. Vaalennuksessa ja värissä oli mukana Olaplex suojaamassa hiuksen kuntoa ja parantamassa sitä. Shampoo ja hoito-aine olivat myös samaa Olaplex sarjaa.
Värjäyksen jälkeen Essi föönasi hiukset ja tasoitti hiukset. Pituudesta ei siis lähtenyt vaan ainoastaan tasoitus kauttaaltaan. Tarkoitus on edelleen kasvattaa hiukset, joten saksia ei käytetty yhtään enempää kuin tarvetta oli 😀 Lopuksi Essi vielä muotoili mun hiukset Revolv’itin 32mm raudalla. Sitä ennen hän laittoi hiuksiini kombon, jossa oli hiusöljyä ja rakennepaikkaava hoitoainetta. Muotoilussa käytettiin tietysti lämpösuojaa ja hiuskiinnettä.
Lopputulokseen oon ihan äärimmäisen tyytyväinen, kiitos Essin ♥ Kiitos Essille ettei hän lähtenyt toteuttamaan mun toivetta saada blondeja raitoja, koska liiallinen hapetteen käyttö (jota siis käytetään aina vaalennuksissa) olisi kuulemma saman tien saattanut pilata mun hiukset. Kampaajaa kannattaa siis kuunnella, koska heillä on se ammattitaito ja näkemys hiuksista. ISO iso suositus Essille!!
Oon ihan mielettömän kiitollinen ja onnellinen mun hiuksista ♥
Tässä vielä kuvat ennen ja jälkeen
Ja kuten huomaatte vasemmassa kuvassa niin se sytojen aikaan kasvanut vaalea hius oli saaut aikaan jo valmiiksi pientä raidoitusta 😉 Mitäs pidätte? ♥
kuvat mustassa asussa; Hanna / Sunday Blondie edit; minä
Muistatte ehkä, kun kirjoitin teille Pysäyttävä kirje – postauksen maaliskuussa. Sain silloin vastauksen papakokeesta ja siinä kerrottiin, että vastauksesta on löytynyt solumuutoksia. Tuo kirje pysäytti aikamoisesti silloin ja hätäännyin niin, että menin silloin samana iltana yksityiselle lääkärille. Kaiken rauhoittelun ja seuraavan päivän puhelinsoiton jälkeen mieli onneksi rauhoittui. Silloin sanottiin, että saisin kontrolliajan kesäkuulle ja nyt se aika on edessä tulevana keskiviikkona. Jotenkin sitä kuitenkin alkoi hieman taas jännittämään, että mitä jos..?
Yritän nyt kuitenkin pitää mielen positiivisena ja odottaa rauhassa tulevaa lääkäriaikaa. Sitten varmasti selviää enemmän ja kaikki mahdollinen paha on hoidettavissa, kuten mulle aiemmin sanottiin. Jotenkin sitä on nykyään vaikea tunnistaa ns. normaalia olotilaa itsessä, kun ei muista mihin verrata. Kaikki ne kivut ja säryt, jotka hoidoista aiheutui saattaa vaikuttaa mun kehossa edelleen. Ja helposti sitä pienestäkin särystä saa itselleen aikaan huolenaihetta. Te saman läpikäyneet varmasti tiedätte mitä tarkoitan. Pitäisi vain yrittää tunnustella omaa oloa eikä heti ajatella, että nyt rintasyöpä on uusiutunut tai jotain muuta löytyy. Toki tiedän tämän olevan koko loppuelämän kestävä juttu, mutta toivon sen jossain kohtaa edes hälvenevän. Ei kaikki pienet säryt ole heti sitä pahinta, mutta mieli saattaa tehdä kepposia.
Elämästä pitäisi kuitenkin pystyä nauttimaan eikä turhia murehtia sitä Mitä jos? lausetta. Sä et ikinä voi tietää milloin sun aika täällä päättyy, joten elämästä täytyy nauttia ja elää joka hetkessä! Meille on annettu tämä yksi elämä, joten eletään se täysillä eikä murehdita turhia, jooko? Nii mä ainakin aion tehdä ja oon ihan mielettömän onnellinen siitä, että saan viettää kokonaisen kuukauden Minean kanssa, vaikka työt loppuikin ♥ Pitää vain osata nähdä asioiden hyvät puolet ja keskittyä niihin ♥
Täällä viikonloppu meni ihanasti pyöräretken, grillauksen ja ystävien näkemisen parissa. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikkoa! Miten teidän viikonloppu sujui?
Suurin osa teistä tietää mun olleen sairaslomalla koko viime vuoden ja palasin töihin vasta nyt helmikuussa. Sairasloman aikana tuli otettua aika rennosti kaiken syömisen suhteen enkä oo jaksanut kovinkaan paljoa kiinnittää huomiota siihen mitä syön. Tottakai näin perheellisenä on tärkeää tehdä monipuolisia ruokia, mutta ne omat herkuttelut on ikään kuin jääny päälle. Sairastumisen keskellä sitä söi sen minkä hoitojen aikaan pystyi ja mieli teki. Silloin ajattelin, että ihan sama, vaikka vähän tulee kiloja lisää, kunhan tästä vain selviää. Ja niinhän se tietysti olikin – silloin. Nyt, kun elämä alkaa tasapainottumaan kaiken jälkeen niin alkaa taas kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan herämään. Eikä sitä silloin hoitojen aikana eikä käden ongelmien kanssa ole voinut samalla tavalla treenata kuin aiemmin. Mun säännölliset treenailut jäi silloin hirveän raskauspahoinvoinnin takia, kun vielä aiemmin kävin 2-3 kertaa viikossa kuntosalilla. Nyt pikkuhiljaa haluan aloittaa taas liikkumisen ja myös kiinnittää huomiota omaan syömiseen ja etenkin niihin herkkuihin.
Tarkoitus olisi aloittaa reippailla kävelylenkeillä ja joogalla liikkumisen suhteen. Käden hermoratavaurion vuoksi on hyvä lähteä pienin askelin ja itseään kuulostellen. Nyt myös hetkellisesti rasvansiirto-operaatiolla on osansa liikkumisen suhteen. Etenkin sairastumisen aikana sitä oppii arvostamaan itseään enemmän, mutta välillä varsinaiset teot sen suhteen meinaa jäädä. Tietysti myös meillä eletään ruuhkavuosia, jonka vuoksi välillä ne menot tuppaavat jäädä. Välillä koitin tehdä kehonpainolla treeniä kotoa, mutta jotenkin mun motivaatio ei vain riitä siihen. Oon aina tykännyt ohjatuista treeneistä, joten esim. Body Combat -tunneille takaisin pääsemista odotan innolla! Sinne on vielä matkaa, joten keskityn nyt sitäkin enemmän ruokavalioon.
Mulle herkuttelu kasvattaa pääasiassa keskivartaloa, joten kaikki tietää ettei se oo kovinkaan kivaa. Niimpä on karsittava ne epäterveelliset herkut ja otettava tilalle terveellisiä vaihtoehtoja. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan tinkiä herkullisuudesta silloin, kun herkuttelee! Se voi nimittäin tehdä myös terveellisesti! Uudet Arla &Moren tuotteet ovat juurikin loistavia vaihtoehtoja terveelliseen ruokavalioon. Kuten kerroin teille jo ”Vinkit nälkäkiukkuun’‘ -postauksessa, että kannattaa syödä useampi pieni ateria pitkin päivää. Itselle ne herkutteluhetket ovat tulleet tutuksi neidin ollessa päiväkodissa ja oon rojahtanut sohvalle katsomaan suosikkisarjaa tai lukemaan lehteä. Noina hetkinä on useimmiten syöty niitä epäterveellisiä herkkuja. Tottakai joskus pitää saada herkutella, mutta ei joka päivä. Huomaan myös, että tietyt ruoka-aineet aiheuttaa mulle turvotusta, joten pyrin välttämään niitä ja keskityn ravitseviin sekä proteiinipitoisiin aterioihin.
Omaksi lemppariksi on noussut nämä Arla &More uudet kauraiset jogurtit! Meillä muutenkin koko perhe tykkää jogurteista, mutta tämä oli kyllä eniten just mun lemppari. Näissä jogurteissa on ihanan pehmeä koostumus ja mukavasti pureskeltavaa kauran, auringonkukansiementen, tattarin ja hedelmien ansiosta. Makuvaihtoehdot ovat mustikka-karhunvatukka tai mansikka-valkoinen persikka. Näistä oma lempparini on ehdottomasti jälkimmäinen ♥ Tuotteissa ei ole käytetty valkoista sokeria vaan ne saavat makeutuksen luonnollisesti hedelmistä ja hedelmämehuista. Tuotteet ovat lisäaineettomia, gluteenittomia ja proteiinipitoisuuden ansioista ne pitävät nälän hyvin loitolla. Tuotteet kulkee myös helposti mukana ja pakkauksesta löytyy lusikka.
Sen verran herkullisia nämä ovat, että jatkossa nappaan kaupasta näitä jääkaappiin valmiiksi herkkuhimon iskiessä!
Joko te olette nämä uutuudet bonganneet tai maistaneet?
Täällä sitä ollaan kotona ja koko operaatio meni tosi hyvin! Tiistaiaamuna herättiin tosiaan jo klo. 5.40 ja siitä nopean suihkun kautta lähdettiin ajamaan kohti Kirurgista sairaalaa. Janne ja Minea vei mut ovelle ja lähtivät siitä sitten aamutoimiin kotiin. Mua oltiin jo osastolla vastassa, sain vaihtovaatteet ja esilääkkeet valmiiksi. Vaihdettuani vaatteet nappasin lääkkeet ja hetken makoilun jälkeen lähdin vessaan. Mutta olo olikin muuttunut ihan humalaiseen verrattavaksi ja päädyttiin kärräämään mut sängyllä leikkaussaliin silloin klo 8 aikaan. Diapam vaikutti tällä kertaa rajummin kuin viime leikkauksessa. Tällä kertaa mua ei tosiaan jännittänyt niin paljoa, mutta siinä vaiheessa kun sanottiin, että aletaan laittamaan nukutusaine niin taisi pari kyyneltä tipahtaa. Jotenkin se vain tuntuu pelottavalta olla tiedottamassa tilassa, vaikka mieluummin operaation halusin nukutuksessa tehtäväksi.
Heräsin jo 10 aikoihin ja jälleen sama itkureaktio kuin viimeksi siitä, että oon herännyt. Olo oli pökkeröinen, mutta ilman kipuja. Toki vatsan alue tuntui just siltä, että jotain siellä on sörkitty. Nukuin heräämössä vielä jonkin aikaan ennen kuin mut vietiin takaisin osastolle. Siellä kävelin jo varovasti hoitajan kanssa vessaan ollessani edelleen tipassa kiinni. Soitin lähimmäiset läpi ja jatkoin unia korvatulpilla. Heräsin hoitajan käyntiin ja sain varovasti koittaa syödä ja hirmuinen nälkä siinä jo olikin ollut aamusta asti. Sain syötyä kaikki mitä välipalaksi tuotiin. Hetken aikaa vielä makoilin ja vaihdoin vaatteet valmiiksi, kun Minea ja Janne tulivat puoli viiden aikaan hakemaan. Minea kysyi ekana, että itkettikö äitiä ♥ Sitten hän halusi puhaltaa vatsaan, voi toista ♥ Siitä me sitten lähdettiin kotiin päin ja pakkohan se oli äidin pyynnöstä käydä Hesen kautta hakemassa soijatortilla, kun edelleen oli niin kova nälkä 😀
Rasvaimu tehtiin nyt vain alavatsaan ja molemmin puolin napaa on pienet laastarit joiden alla pienet jäljet. Mustelmia on jonkin verran ja pidän sellaista tiukkaa tukiliiviä seuraavat kaksi viikkoa. Tai voi pitää myös tiukkoja esim. pyöräilyshortseja tms. Vasemmassa kainalossa on yksi teippihaava ja toinen rinnan sivussa. Rinta on vähemmän kipeä ainakin tässä vaiheessa, mutta kaikki hytkyminen sattuu vatsaan kyllä ankarasti. Jälkitarkastus tulee olemaan vasta elokuun alussa, koska rasvankiinnittymiseen menee useampi kuukausi aikaa. Sitten tiedetään vasta tarvitaanko toinen siirto vai ei. Jos tarvitaan niin samasta kohdasta ei voi enään rasvaa ottaa. Niin ja muuten aivastaminen on aika tuskallista nyt!
Nyt vain lepoa ja liikkumista oman jaksamisen mukaan. Istuminen on ehkä hankalinta, joten mieluummin kävelee tai makoilee. Joten ajattelin reippailla hakemaan neidin päiväkodista rattailla 🙂
Kaikki hyvin täällä, toivottavasti teilläkin siellä ♥
Muutenkin kaikki hyvin täällä ja kovasti vain odotellaan neidin ja Jannen alkavaa kesälomaa alkamaan ensi viikolla!
Mitäs pidätte? ♥
pics; 
