Category

rintasyöpä

Lifie rintasyöpä

Mietteitä huomisesta rasvansiirrosta

Noniin huomenna se on sitten rasvansiirto edessä! Vähän meinaa jo jänskättää taas, mutta luottavaisin mielin. Paljon luottavaisemmin kuin viime leikkauksessa. Itseasiassa eihän tämä ole edes leikkaus varsinaisesti, mutta sellaisella sitä kutsutaan kirurgien kanssa. Mun pitää olla aamulla jo klo 6.45 Kirurgisessa sairaalassa, huh miten aikainen herätys! Janne ja Minea vie mut aamulla ja hakee sitten joskus iltapäivällä, kun saan luvan lähteä kotiin. Mun pitää olla syömättä aamulla, joten täytyy tankata kunnolla sitten illalla, että jaksaa huomiseen iltapäivään asti.

Mun rinnat ovat leikkauksen jälkeen er korkeuksilla ja se on mua vaivannut jonkin verran. Vaikka se ei näykkään ulospäin muille, mutta osaltaan häiritsee mua. Etenkin rintaliivien kanssa se on hankalaa. Nyt pidän toisen puolen olkainta tiukemmalla, jotta saisin sillä tavalla kurottua korkeuseroa. Toki rinnat on siis samankokoiset, mutta toisessa on silikoni ja toinen noh imetyksen jäljiltä on mitä on. Voisin antaa vertauksen, korkeampi rinta on kova kuin appelsiini ja toinen sellanen ”hyytelöpussi” alempana, jos saitte kiinni 😀 Niimpä kysyin kirurgilta, että mitä terveelle rinnalle voisi tehdä, jotta saisin rinnat edes about samalle korkeudelle. Hän vastasi ettei rasvansiirto terveeseen rintaan auttaisi asiaa, mitä olin siis miettinyt. Ainut vaihtoehto olisi avata leikattu rinta, siirtää silikonia alemmas jolloin nännin paikkaa pitäisi myös siirtää. Silloin olisi tietty pidempi toipumisaika ja aina myös riskimpi leikkaus komplikaatioriskeineen. Eli tämä olisi ainut vaihtoehto saada rinnoista lähes samanvertaiset. Oon koko viikonlopun miettinyt mitä teen  – lähdenkö siirtäään riskeineen vai jätänkö eri pari rinnat? Vaikka ulkonäkö ei ole se tärkein asia elämässä niin kyllähän sitä väistämättäkin miettii asiaa siltä kantilta. Tällä hetkellä ei ehkä ole sellainen olo, että haluaisin lähteä uimahalliin tms. muualle, jossa olisin alasti muiden nähtävänä. Ehkä kaikki on vain mun pään sisällä olevaa, mutta tilanne jännittäisi kyllä. Toisaalta oonhan jo liikkunut kaljuna, joten tämä on tietty siihen verrattuna pientä! Ja aina on pääasia se, että on hengissä ♥

Mutta siis voin tehdä leikkauksen nyt tai sitten seuraavassa rasvansiirrossa tai jopa vuoden päästä. Onneksi mun ei nyt ole pakko asiaa päättää ja mulla on vapaus valita leikkaus myöhemminkin. Niimpä mennään nyt pelkällä rasvansiirrolla ja katsotaan sen muutos ensin.

Coat, Hat – Only 

Scarf – Nordic Swan Living

Knit – Pura 

Jeans – Chiquelle  

Blazer, Bag – HM  Jännittävin mielin kohti huomista!

kuvat; Nelly Tatti edit; minä 

Ei kommentteja
Lifie rintasyöpä

Tuleva rasvansiirto operaatio

Mietin olenkohan maininnut edes teille mulle tehtävästä rasvansiirrosta? Tiesin tämän tulevaksi siis jo silloin, kun multa leikattiin kasvain pois. Silloin, kun rinnan leikkaus tehtiin omaa ihoa säästäen ja tilalle laitettiin silikoni oli tiedossa, että rasvansiirto tehdään myöhemmin. Oon ollut jonossa jo viime heinäkuusta asti ja nyt viimein sain leikkausajankohdan. Se tapahtuu on jo alle kahden viikon päästä tiistaina 2.4. Varsinaisesti se ei ole leikkaus vaan rasvaimu ja sen rasvan siirtäminen rintaan. Tämän tarkoitus on pehmentää kivikovaa rintaa, koska siellä on vain silikoni eikä omaa rasvaa ollenkaan. Rinta on edelleen tiukka ja kättä liikuttaessa kainalon alue kiristyy. Toivon, että rasvansiirto auttaa käden liikkeissä ja helpottaisi jatkuvaa kiristyksen tunnetta.

Rasvansiirto itsessään kuulostaa aika rajulta toimenpiteeltä, mutta se on oikeastaan ainut keino helpottaa tilannetta. Moni varmaan ajattelee, että mistä sitä rasvaa musta oikein saa otettua, mutta voin teille kertoa, että kyllä sitä löytyy! Niin mitä sitä voi odottaa itseltään, jos ei ole liikkunut kahteen vuoteen lähes ollenkaan.  Mulla on myös sen tyyppinen kroppa, että kaikki rasva kertyy vatsaan seudulle. Niimpä siellä on tällä hetkellä rasvaa niin, että toimenpide saadaan tehtyä. Vielä ensimmäisen siirron jälkeen kaikki rasva ei välttämättä jää sinne. Ja etenkin sädetetylle aluelle (kuten mulla)  on haastavempi saada rasva pysymään. Niimpä yleensä tehdään 2-3 siirtoa ennen kuin rasvaa jää sinne riittävästi. Mulle on pari kaveria jo ilmoittanut itsensä jonoon, jos oma rasva ei riitä, haha 😀

Toimenpide tehdään päiväkirurgisesti ja vaihtoehtoina olisi tehdä se joko paikallispuudutuksessä tai nukutuksessa. Mä olin alusta asti sitä mieltä, että haluan sen tehtävän nukutuksessa. Luulen sen olevan mulle itselle sen verran ahdistava kokemus hereillä ollessa äänineen kaikkineen. Joten helpompi, kun oon tietämättömänä kaikesta ja herään, kun homma on hoidettu. Onko teillä kellään tästä kokemuksia?

Pääsen jo onneksi samana päivänä kotiin ja luultavimmin viikon verran on sairaslomaa tiedossa. Kohdat joista rasvaa imetään tulevat olemaan todella kipeinä ja sen helpottamiseksi tulisi pitää tiukkoja alushousuja/tukiliiviä. Mustelmilla ollaan varmasti myös, mutta ne kohdat joista rasvaa imetään ( kaksi kohtaa) ei pitäisi jäädä pistettä isompaa arpea. Rintaan rasva siirretään neulalla, joten se on varmaan vähiten kipeä miltään osin. Näin ainakin ymmärsin. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja rasvansiirto auttaa ajan kanssa. Vähän kyllä jännittää taas se nukutus, mutta luotan tällä kerralla paremmin kuin viimeksi. Silloin itkin vielä leikkauspöydällä sitä etten heräisi koko nukutuksesta.

Kuulisin mielelläni, jos jollain siellä on vastaavia kokemuksia rasvansiirrosta? 

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa murut ♥

 

ps. nämäkin kuvat on ottanut mun 9v pikkusiskopuoli ♥

 Coat – second hand (HM) 

Pants – Vila

Knit – Pura 

Scarf – Nordic Swan Living 

Headpand – Lindex

Earrings – HM

6 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Helpottunut olo

Haluan kiittää teitä kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen liittyen ♥ Todella helpottavaa kuulla, että useampikin teistä on saanut saman kirjeen solumuutoksista eikä mitään vaaraa ole ollut eikä ole kehittynyt ajan saatossa. Ja mikäli jotain hoitoa sen suhteen pitää antaa niin se on kuulemma suht helppo toimenpide. Toivotaan nyt, että solumuutos häviää itsekseen kesäkuuhun mennessä! Aion antaa asian nyt olla enkä halua tuhlata ajatuksia tähän, koska en siihen voi mitenkään itse vaikuttaa. Eikä edelleenkään mitään hätää asian suhteen ole.

Me ollaan just Jannen kanssa menossa leffaan, kun mummu ja pappa tuli neidin seuraksi ♥

Ihanaa iltaa, ootte kultaa!

Ei kommentteja
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Pysäyttävä kirje

Olin viettänyt keskiviikkona ihan super kivan päivän töissä ja yhdessä pr-tilaisuudessa. Hain neidin päiväkodista ja ajettiin tuttuun tapaan kotiin. Kamat mukaan ja postilaatikon kautta sisälle. Postin seassa näin kirjeen tulleen HUS:lta ja arvasin sen olevan papa-kokeen vastaus. Revin kirjeen auki samalla höpöttäen neidin kanssa ja silmäilin kirjettä pikaisesti. Silmiini osui sana ”jatkotutkimuksiin” ja mun piti vetää muutaman kerran happea, että ymmärsin mitä siinä sanottiin. Kirjeessä luki, että papa-kokeessa on havaittu solumuutoksia mut on laitettu jatkotutkimuksiin. Lähete tulee kahden viikon tai maksimissaan kuuden kuukauden päästä riippuen löydösasteesta. Missään ei sanottu mitä solumuutoksia olisi löydetty vaan, että vaaditaan jatkotutkimuksia. Kyyneleet vierivät valtoimenaan ja näppäilin puhelimeen Jannen numeron. Täristen soitin ja kerroin mitä kirjeessä sanottiin. Minea raukka oli tietysti ihan ihmeissään miksi äiti itkee ja koitti lohduttaa halein ♥

Mun päässä pyöri ajatukset siitä, että syöpä on levinnyt ja kaikki se helvetti alkaisi uudestaan. Tuo tietämättömyyden olo on ihan järkyttävä kuin joku kuristaisi! Sain onnekseni mun syöpälääkärin kiinni vielä neljän jälkeen, vaikkakin hän oli vapaalla niin onneksi otti itkuisen puheluni vastaan. Kysyin osaako hän sanoa tähän mitään ja mitä mun kannattaa nyt tehdä? Hän koitti rauhoitella ja sanoa, että voin mennä yksityiselle gynekologille aiemmin tai voin jäädä odottamaan kirjettä HUS:n ajasta. Hän sanoi myös, että kohtuun leviäminen ei olisi mahdollista. Kiitin häntä puhelusta ja näppäilin Mehiläisen ajanvarauksen numeron. Päätin, että jos kerrankin voin itse saada tiedon aiemmin niin sen teen. En haluaisi odottaa tämän olotilan kanssa ja pitää itseäni jännityksessä ties kuinka kauan. Osa teistä voi varmasti kuvitella millainen ahdistus mulla oli kaiken sairastamisen jälkeen.

Sain ajan heti samalle illalle keskiviikkona ja menimme Jannen kanssa Leppävaaran Mehiläiseen. Reissu oli kuitenkin turha, koska omakanta.fi palvelussa ei ollutkaan vielä papa-kokeen tietoja kirjattu eikä gynekologi saanut niitä mistää selville. Hän kuitenkin kertoi, että mikäli tilanne olisi huono niin olisin jo saanut ajan jatkotutkimukseen. Hän ymmärsi mun huolen ja antoi numeron johon soitttaa seuraavana aamuna.

Soitin johonkin Naistenklinikan päivystysnumeroon, jossa papatestejä hoidetaan. Kysyin voisivatko he kertoa mitä muutoksia on löydetty ja miten edetään. Kerroin myös oman taustani itkuisena ja jälleen puhelimessa ollut nainen ymmärsi huoleni. Onnekseni hän kertoi, että papa-kokeesta oli löydetty lievä muutos, jonka pitäisi parantua itsestään ja jatkotutkimusaika on siksi vasta kesäkuussa. Luojan kiitos olin helpottunut ♥ Se tunne, kun kuulin hyviä uutisia oli niin mieletön! Ei ollut syytä pelätä syöpää, vaan tämä hoituu itsestään tai mikäli ei niin sitten se saadaan hoidettua pienellä toimenpiteellä. Kysyin voisiko siitä kehittyä syöpä ja nainen puhelimessa sanoi, että mahdollisesti silloin, jos en kävisi esim. 15 vuoteen tarkistuksessa voisi niin käydä. Nyt lievä muutos on havaittu heti ja sitä voidaan hoitaa tarpeen mukaan eikä siitä silloin pääse muodostumaan kohdunkaulansyöpää.

Tiedän, että tulen lopun ikäni elämään tietynlaisessa pelossa uusiutumisen suhteen, mutta tämä säikäytti kyllä toden teolla.

Onneksi tällä kertaa voin sanoa, että säikähdyksellä selvittiin!!

Onko muille tullut vastaavia muutoksia papa-kokeissa ja miten siitä eteenpäin on mennyt? 

kuvat; Mk_maison edit; minä

11 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Vuosi rintasyöpädiagnoosistani

Eletään päivää vuosi sitten ja olen tähän kellonaikaan aikaan saanut elämäni musertavimman tiedon siitä, että mulla on hyvin suurella todennäköisyydellä rintasyöpä. Pakko sanoa, että on aika ällöttävä, oksettava ja sekavakin olo, kun mietin oloani vuosi sitten juuri diagnoosin saatuani. Elän noita hetkiä päässäni uudestaan ja uudestaan, vaikka haluaisin heittää ne siihen osaan päätäni missä unohdan asioita. En haluaisi noita hetkiä enään muistaa, vaikka kaikki onkin nyt hyvin.

Meidän Kokkolan reissu oli kaikin puolin ihana, mutta omaa oloani varjosti tämä vuosipäivä. Menimme silloin vuosi sitten ihan kuten aiemminkin viettämään aikaa mummolaan ja yhtäkkiä koko elämäni olikin romahtanut palasiksi. Kaikki unelmat ja suunnitelmat oli pirskaloitunut tuolla sekunnilla, kun kuulin sairastuneeni rintasyöpään. Muistan kysyneeni lääkäriltä ” Kauanko elän”? ” Kuukausia, vuosia vai 5 vuotta ”? Hän vastasi, että suurin osa rintasyöpäpotilaista elää vielä viiden vuoden jälkeen. Silloin mietin, että ei se 5 vuotta mulle riitä! Haluan nähdä Minean kasvun, koulunaloituksen, rippikoulun, valmistujaiset ja ihan kaiken ♥ Tajusin silloin, että ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä.

Tuntuu uskomattomalta, että sairastumisesta on tosiaan jo vuosi, koska tuntuu, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Niin nopeasti ettei oma pää aina pysy edes mukana. Välillä tuntuu ettei tämä ole edes tapahtunut mulle vaan olen seurannut jonkun toisen elämää vierestä. Vaikea tavallaan selittää, mutta ehkä ymmärrätte. Elämä on asettanut meidän matkan varrelle sellaista mitä me ei osata etukäteen aavistaa, mutta haluan uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Niimpä edelleen uskon, että sairastumiseni tarkoitus on ollut se, että sain olla Minean kanssa pidempään kotona sekä se, että olen voinut tätä sairastumistani jakaa muille. Haluan uskoa siihen, että tämä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi tätä enään koskaan kokea uudestaan. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta haluan siihen niin kovin uskoa.

Mennyt vuosi on ollut elämäni rankinta aikaa enkä voinut olla varma tulisinko tästä kaikesta selviytymään. Silloin en tiennyt olisinko nyt tässä kirjoittamassa teille. Pelko valtasi mieleni useasti, vaikken sille halunnutkaan antaa valtaa sitä tehdä. Sytostaattihoitojen aikaan pelättiin ettei lääke toimi, kun kasvain jatkoi kasvuaan myrkyistä huolimatta. Se taisi olla pelottavinta aikaa.. Montaa kertaa ei kotona ole kuolemasta keskusteltu ääneen, mutta mielessä sitäkin useammin. Päätin etten ole valmis suunnittelemaan omia hautajaisiani, koska aion tästä paskasta selvitä.

Voitte uskoa miten kiitollinen, nöyrä ja onnellinen olen kirjoittaessani teille täällä nyt ♥ Kyyneleet vierivät pitkin poskiani, mutta tällä kertaa onnesta ja helpotuksesta. Tästä selvittiin ♥

Ensimmäisen postaukseni sairastumisesta pääset lukemaan tästä.

Sydämeni pohjasta haluan kiittää jokaista teitä tsempeistä ja tuesta, olette kultaa ♥

Sairastumisen aikaan ei paljoa asukuvia tullut julkaistua, joten onneksi voin nyt huojentunut hymy kasvoillani olla näissä kuvissa ♥

coat, knit, shoes – H&M

pants – VERO MODA

hat – KNCOLLECTION*

bag – MICHAEL KORS

pics; Ninni, edit; me

Ei kommentteja

Artikkelit