baby Lifie

Minean päivähoito

Kyllä sitä voikin olla niin onnellinen siitä, että lapsen päivähoito sujuu mahtavasti! Joka aamu saan hymyssä suin jättää Minean päivähoito paikkaan ja voin hyvillä mielin luottaa siihen, että hänestä pidetään siellä hyvää huolta. Minea on ryhmäperhepäiväkodissa ja heitä on siellä vain 8 lasta ja kaksi hoitajaa. Mielestäni varsin ihanteellinen tilanne, kun ryhmän koko on alle 10 lasta. Toki isoissa ryhmissä on varmasti myös hyvät puolensa, mutta mun mielestä tuo pieni ryhmä aina ihana! Kaikki lapset ovat iloisia ja leikkivät niin hienosti keskenään (toki ikään kuuluvaa tönimistä välillä on, mutta se taitaa kuulua asiaan.. ). Ryhmässä on myös lapsia, joiden äidinkieli on joku muu kuin Suomi, joten siellä oppii myös toisilta uusia sanoja. Heillä onkin välillä teemaviikkoa eri kulttuurien välillä ja se on ihan mahtavaa, vai mitä?

Vanhempainilta

Olin eilen ensimmäistä kertaa päiväkodin vanhempainillassa. Viime vuonna se järjestettiin juuri ennen kuin Minea aloitti päiväkodin. Ajatella, että tässä kuussa tulee vuosi jo täyteen siitä, kun Minea aloitti päiväkodissa ja kävimme siellä tutustumassa. Vähän kyllä huvitti ettei meitä sitten ollutkaan eilen paikalla kuin minä ja toisen tytön äiti 🙂 Joku oli reissussa, joku töissä jne ja Janne oli neidin kanssa keijuvoimistelussa samaan aikaan. Käytiin hoitajien kanssa läpi aika perusasioita mitä päiväkotiarkeen kuuluu ja mitä kaikkea olisi hyvä lapsella pitää päiväkodissa mukana. Itselläni olisi kyllä petraamista vaatteiden nimeämisten suhteen ja pitäisikin keksiä siihen jokin näppärä juttu, jotta sen saisi nopsaan hoidettua kotona. Vinkkejä saa antaa! Tapaaminen meni suht nopeasti ja jälleen sain tilaisuuden kehua hoitajien toimintaa ja melkein kyynel silmäkulmassa mun tapauksessa ♥ Oon vain ihan äärettömän kiitollinen Minean päiväkodista ja etenkin sen hoitajista. He keksivät kerta toisensa jälkeen kivoja retkiä, askartelua, jumppaa ym., jonka vuoksi Mineakin siellä tietysti viihtyy niin hyvin. Ja useamman kerran viikossa itkee, koska ikävöi päiväkodin kavereita ♥

Vanhempien luottamus

Muutenkin suomalainen päiväkotisysteemi on todella hyvä ja siihen voi luottaa. Toki mukaan mahtuu myös niitä kurjia yksittäisiä tapauksia, kun lapset ovat karanneet tai hoitajia ei näy mailla eikä halmeilla, kun lasta menee sieltä hakemaan. Ja niin sen ei tietenkään pitäisi olla! Meidän pitäisi pystyä luottamaan päiväkodinhoitajiin 110% silllä he saattavat olla lastemme kanssa jopa suuremman osan päivästä kuin me vanhemmat itse olemme. Olisi kamala joutua pelkäämään päivät pitkät miten hoitajat kohtelee lapsia, leikkiikö ne ollenkaan niiden kanssa tai ovatko lapset riittävän ajan päivästä ulkona. Jos näin on tulisi meidän vanhempien heti reagoida asiaan ja kertoa mikä on vialla, jotta kaikilla olisi täysi luottamus toisiinsa. Hoitajien velvollisuus on huolehtia meidän lapsista, joten pitää myös pystyä antamaan ruusujen lisäksi risuja tarpeen vaatiessa. Se on kaikkien eduksi aina.

Mitä kokemuksia teillä on päiväkotien toiminnasta? Risut ja ruusut?

 

 

 

6 Comments
Lifestyle Lifie

Mistä blogini sai alkunsa?

Mä olin eilen Vaikuttajatapahtumien järjestämässä Miten tienata somevaikuttajana – workshopissa ja nyt musta tuntuu, että pää pursuaa, jos minkäkin näköistä ideaa! Eli tiedoksi teille, että sai niin paljon uutta potkua tähän työhön ja ennenkaikkea niitä ideoita teidän kanssa jaettavaksi. Siitä päästäänkin siihen, että ajattelin ottaa nyt Iinan ( I’am a human not a sandwich)  haasteen vastaan kertoa miten mun blogi ja sen nimi sai alkunsa. Saan välillä kyselyitä siitä mistä syystä blogi aikanaan lähti liikkeelle, mistä sen nimi tulee yms. Joten tällä kertaa kerron teille siis kaiken tämän!

Mistä kaikki siis lähti?

Palataan takaisin melkein 10 vuoden päähän jolloin perustin ensimmäisen blogini Vanilla Home. Se lähti puhtaasta rakkaudesta sisustamiseen ja haluun kirjoittaa omia juttuja. Kyseistä blogia pidin alle vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogi kuitenkin jäi silloin ja vielä tänäkin päivänä harmittaa etten jatkanut sen pitämistä silloisesta erosta huolimatta. Blogi jäi mieleeni vuosien ajaksi, mutta jotenkin sen aloitus uudestaan tuntui haasteelliselta. Jaoin paljon sisustuskuvia kodistamme Facebookissa viitisen vuotta sitten ja aina sain paljon kyselyitä mistä mikäkin juttu oli hankittu. Silloin päätin, että blogissa voisin helposti jakaa sisustusjuttuja muille ja siitä se kipinä taas lähti! Tästä tulee kuluneeksi ensi vuonna viisi vuotta ja se tuntuu hurjan pitkältä ajalta! Samoihin aikoihin perustin myös Instagram- tilini @lovingwhitestyle

Mistä nimi Loving white style?

Pakko myöntää, että nimen keksiminen oli silloin tosi vaikeaa. Mun oma nimi ei oo mitenkään sointuva (ainakaan mun mielestä 😀 ), joten en halunnut omaa nimeä blogin nimeksi. Jotenkin ajattelin sen silloin niin, että koska mun sisustustyyliä kuvastaa valkoinen hyvin niin sen pitäisi käydä nimestä myös ilmi. Toisena ajattelin, että nimen olisi hyvä olla englanniksi, vaikka nyt mun mielestä sillä ei olisi mitään väliä. Muistan pyöritelleeni monia eri vaihtoehtoja, mutta jotenkin Loving white style vain tuntui parhaimmalta silloin. Nyt välillä mietin pitäisikö nimi vaihtaa, koska blogin sisältö on muuttunut sen aloittamisesta.

Kertokaapas te mitä ootte siitä mieltä? Ja saa siis heittää ideoita nimen suhteen myös!

Pääasialliset aiheet ja miten kuvailisin blogia?

Aloitin sisustusaiheista, mutta nykyään blogini on lifestyleblogi. Pääpainoon edelleen sisustamisessa, mutta Minean myötä kerron lapsiperhearjestamme sekä sairastumisestani rintasyöpään. Vuosien myötä mukaan on tulleet myös kauneuteen, tyyliin, matkusteluun ja ruoanlaittoon liittyvät postaukset. Postaukset vaihtelevat fiiliksen mukaan enkä tähän asti oo mitenkään isommin etukäteen aiheita suunnitellut. Lähinnä fiilispohjalla on menty ja kirjoitettu, jos siltä on tuntunut ja päinvastoin. Pyrin päivittämään blogia 2-4 kertaa viikossa.

Suuresta vastoinkäymisestä huolimatta haluan pitää yllä hyvänmielen blogia, jossa toki joskus voi myös olla huono päivä. Blogissa kirjoitetaankin välillä hyvinkin syvällisiä pohdintoja ja toisinaan kerrotaan kuulumisia.

Mistä saan inspiraatiota?

Ihan kaikesta mistä vain on mahdollista saada! Lehdistä, Pinterestistä, arjesta, ajatuksista, somesta, ulkomaailmassa koetuista asioista tai vaikka päivän uutisista. En ehkä kovinkaan ole kannanottajana eri juttuihin, vaikka oman mielipiteeni asioista tuonkin esille. Kuulen myös mielelläni aina teidän toiveita aiheiden suhteen!

Miten olen vuosien saatossa kehittynyt bloggaajana?

Musta tuntuu, että valokuvien suhteen on tapahtunut suurin muutos. Toki edelleen koen aihetta parantaa kuvissa, mutta pääsääntöisesti oon tyytyväinen. Edelleen voisin parantaa aikataulullisesti sekä suunnitelmallisemmin. Vuosien aikana on ollut mahtavaa saada huomata kuinka uskoutuneita lukijota mulla on ja teitä tulee vain koko ajan lisää ♥ Sen vuoksi haluan myös panostaa tähän ja kehittää itseäni. Kirjoitustaidot oikeinkirjoituksen osalta voisi olla paljon paremaa, mutta näillä mennään 🙂 Viimeisen vuoden aikana olet päässyt tekemään myös kaupallisia yhteistöitä ja tällä hetkellä ne ovatkin ainoa tulonlähteeni. Tämän koen myös suureksi aikaansaannokseksi, koska oon aina haaveillut voivani tehdä blogia päivätyönäni. Tämä toive elää vahvasti tälläkin hetkellä! On huikeaa päästä kehittämään ideoita yhteistöihin liittyen ideoita eri yritysten kanssa. Lisäksi olen oppinut itsestäni enemmän niin omana itsenäni kuin bloggaajana. Sairastumisen aikaan blogi toimi eräänlaisena päiväkirjana, joka oli suuri apu tuossa elämänvaiheessa purkaessani asioita ääneen.

Tässäpä tällä kertaa hieman taustaa blogini perustamisesta ja siiten miten kaikki on vuosien saatossa mennyt.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja kiitos, kun olet matkassa mukana ♥

ps. Oli pakko vielä saada käyttää nämä kauniit pionikuvat kesältä!

Ei kommentteja
Lifie rintasyöpä

Pohdintaa silikonirinnasta

Pitkästä aikaa jaan teille ajatuksiani leikatun rinnan suhteen ja pohdin mahdollisti onko kielekeleikkaus seuraava askel? Alkuun sanottakoon, että viime kerran jälkeen ei ole muutosta juurikaan tapahtunut. Pääsin vihdoin rasvansiirron jälkeen ensi kertaa fyssarille elokuussa ja se helpotti käden sekä rinnan kireyttä. Ikävä kyllä fysioterapia ei pitkässä juoksussa kuitenkaan ole se ratkaisu vaan jotain muuta pitää myös miettiä. Ennen rasvansiirtoa mulle ehdottettiin, että leikattua rintaa voisi laskea alemmas jolloin rinnat saataisiin samalle tasolle. Näin saataisiin ulkonäöllistä puolta korjattua, mutta kireys saattasi silti jäädä. Rasvansiirron jälkeen rinnan yläosa on selvästi pehmeämpi, mutta muuten ei vaikutusta.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Viime kerralla kirurgia tavattessa käytiin läpi vaihtoehtoja mun kohdalla tilanteen parantamiseksi. Pohdittiin vaihtoehtoa, jossa silikoni otettaisiin kokonaan pois ja täyte otettaisiin musta. Selvemmin sanottuna joko selästä tai vatsasta. Kyseessä olisi kielekeleikkaus, jolla voitaisiin omilla kudoksilla ja rasvalla tehdä rinta. LD kielekeleikkaus tehdiin niin, että leveä selkälihas ja siihen kiinnittyvä iho-ihonalaisrasvakieleke irrotetaan pelkkien verisuonten varaan ja pujotetaan kainalon kautta rintakehälle muodostamaan uutta rintaa. Kuulostaa aika hurjalta vai mitä? Niin munkin mielestä! Leikkauksesta jää selkään jopa 25cm pitkä arpi, joka tosin jäisi rintaliivien alle.Tämän osata mua pelottaisi kädessä jo olevat hermovauriot ja niiden mahdollinen pahentuminen. Tästä leikkauksesta toipuisi parissa viikossa, mutta toki komplikaatioriskit ovat aina olemassa.

Toinen vaihtoehto olisi rakentaa uusi rinta alavatsan ihosta ja ihonalaisrasvasta. Kyseessä on iso leikkaus, jossa vatsasta irrotetut verisuonet pitää ommella kiinni kainalon verisuoniin, ja saada veri kiertämään siellä. Siinä myös napaa pitäisi siirtää ja se pelkästään kuulostaa todella pelottavalta! Vatsasta siirron myötä jäisi siihen pitkä arpi.Tässä on paljon pidempi toipumisaika, mutta vaihtoehtona myös. Molemmissa tapauksissa nänni saatettaisiin ottaa kokonaan pois, koska se olisi väärällä kohdalla. Uusi nänni on kuitekin mahdollista tatuoida siihen noin puolen vuoden jälkeen leikkauksesta. Onneksi mun ei tarvi itse tehdä päätöksiä vaan meen tapaamaan Jorviin kirurgia syksyn aikana, jonka kanssa käydään tilanne läpi. Kuuntelen mitä mieltä hän ja siitä mitkä vaihtoehdot mun kohdalla voisi toimia hänen mielestään. Katsotaan sitten millä aikataululla tämä tulisi toteutumaan vai keksitäänkö sittenkin ihan joku muu menetelmä.

Ulkonäen vaikutus

Tottakai sitä asiaa miettii ihan ulkonäönkin kannalta. Nyt ei ole sellainen olo, että haluaisi mennä julkisesti vaikka uimahalliin saunaan. Yksi kurja juttu liittyy pukeutumiseen ja siihen, että on hankala käyttää kaarituettomia+olkaimettomia liivejä. Näin ollen myös selästä avoinna olevia vaatteita en voi käyttää. Siihen asti käytän kaarituettomia  olkaimellisia rintaliivejä pääasiassa, koska kaarituki painaa silikonia ihan hirveästi. Hetken pystyn sellaisia pitämään, mutta muuten käytän kuvan kaltaisia liivejä. Joudun myös pitämään toista olkainta tiukemmalla, jotta terve rinta olisi samalla korkeudella silikonin kanssa. Silikoni on edelleen kova ja ilmeisesti koteloitunut sädehoitojen jälkeen, joten pelkkä fyssarilla käynti ja uudet rasvansiirrot ei kiristystä muuta. Ja tietysti tähän vaikuttaa se minimaaline mahdollisuus saada silikonista syöpä uudestaan, jonka tottakai haluan sulkea kokonaas pois.

Jäädään siis kuulemaan mitä tuleman pitää!

Muilla kokemuksia vastaavista kielekeleikkauksista?

kuvat; Minna /mk_maison edit; minä

4 Comments
baby Lifie

Joka iltainen nukutusrumba

Tällä kertaa pakko hieman jakaa ajatuksia meidän neidin nukuttamiseen liittyen. Meillähän ei sinänsä koskaan ole ollut ongelmia neidin itse nukkumisen suhteen ja muistan ettei vauva-aikanakaan ollut yövalvomisia. Silloin alussa Minea laitettiin nukkumaan omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen. Ja se meni hienosti sen aikaa mitä muistan. Jossain kohtaa neiti kuitenkin alkoi nukkumaan meidän välissä niin, että siirrettiin hänet siitä sitten omaan pinnikseen hänen nukahdettua. Tätä aikaa kesti yli vuoden ajan. Minea siirtyi viime lokakuussa nukkumaan omaan huoneeseen ja sinänsä se on sujunut hyvin. Mutta hänen vieressä pitää olla siellä siihen asti, että hän nukahtaa. Arvaatte varmaan, että siinä on hieman vaikeuksia vanhemmilla pysyä itse hereillä pimeässä huoneessa makoillessa.. Lisäksi, että toisinaan sinne saattaa nukahtaa hetkeksi itsekkin niin meillä menee illoista helposti yli tunti siihen, että nukutetaan neiti. Okei onhan se tosi ihanaa aikaa yhdessä perheen kanssa, mutta joka iltainen nukutusrumba tuntuu välillä aika väsyttävältä. Etenkin, kun äidin läsnäolo tuntuu olevan minille niin tärkeää. Ja toki sekin on ihana asia, mutta välillä olisi kiva toisinkin päin.

Mitä tekisin toisin?

Nyt katsoessani aikaa taaksepäin toivoisin voivani hypätä siihen aikaan, kun neiti nukahti omaan sänkyyn yksin. Tällä tarkoitan sitä, että ainut asia, jonka kasvatuksessa tekisin toisin olisi tämä nukutus. Olisi pitänyt jatkaa sillä linjalla, että hän iltasatujen jälkeen jää nukkumaan huoneeseen ovi raollaan. Tämän kaiken vaikutuksena meille jää Jannen kanssa vähemmän meidän keskeistä aikaa. Etenkin siinä vaiheessa, kun aloitan työt enkä voi enään valvoa yhtä myöhään kuin nyt.. huups!

Nyt viimeisen viikon ajan Minea on alkanut sängyssä ollessaan valittamaan nälkää, vaikka juuri oltaisiin syöty puurot+ muut iltapalat. Siinä hän sitten itkee nälkää eikä suostu nukkumaan. Ekalla kerralla tämä meni vielä läpi ja hän sai banaanin syödäkseen, kunnes nälkä olikin joka ilta nukkumaan mennessä. Alettiin myös kiinnittämään huomiota vielä enemmän iltapalaan ja sanotaan jo siinä vaiheessa, että nyt pitää syödä kunnolla ettei jää nälkä. Eikä olla enään lähdetty mukaan tähän sänkysyömiseen, vaikka olisikin nälkää itkenyt. Kamalahan se on kuunnella vierestä, mutta tietäen kuitenkin kyseessä olevan vain neidin koettelu meille. Nyt on onneksi pari iltaa mennyt jo ilman nälkähuutelua vaikkei joka ilta samaan tapaan olisikaan iltapala maistunut. Ehkä tämä oli vain joku vaihe, jolla testasi meitä 😀

Päiväunet

Toinen juttu on päiväunille meno, josta kotipäivinä saa välillä käydä myös taistelua. Alkuun sanon, että tietty päiväkodissa päikkärit sujuu täysin ilman mitään ongelmia, mutta ootas, kun ollaan kotona. Kesäaikana neiti on nukkunut rattaissa ulkona ja osaksi onkin nukkunut siellä hyvin. Joka viikko saadaan kuitenkin käydä myös taistelua nukutaanko vai ei. Paras on aina, että ollaan tulossa autolla jostain lounaan jälkeen ja nukahtaa autoon. Silloin siirrän hänet suoraan rattaisiin ilman heräämistä. Välillä on kuitenkin niitä kertoja, kun ollaan kävelty puistoa ympäri ja neiti on nukahtanut, mutta takaisin kotiinpäästyämme herää eikä enään suostu nukkumaan. Eikä siinä muuten mitään vaikkei nukkuisi, mutta illat neidin kanssa ei ole helppoja väsymyksen takia. Kaikki on huonosti ja kiukuttaa jo alkuillasta. Sen vuoksi halutaan pitää päikkäreistä kiinni mahdollisimman pitkään, jotta illatkin sujuisi ilman turhaa vääntämisiä.

Kyselin teiltä IG puolella asiaan liittyen vinkkejä ja huomasin monella muulla olevan samoja tilanteita. Joku kirjoitti, että päiväunet vaikuttaa iltanukahtamiseen heidän lapsella. Toisella vaikuttaa valoisuus ja jollain nälän sijaan haluttiin haleja sekä läpyjä 😀 Että näyttäisi olevan ohi menevä vaihe ainakin teidän kommenttien perusteella, onneksi.

Kertokaahan te nyt teidän vastaavia kokemuksia aiheeseen liittyen myös!

Dress – Gugguu

Bow- Gipsyparrot 

*tuotteet saatu

4 Comments
DECOR food Lifestyle Lifie

Syyskuun alun kuulumiset + omppuherkun ohje

Heippa ihanat siellä ja mitä ihaninta alkanutta syyskuuta!

Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa ja meillä riitti vaikka mitä puuhaa sekä uuden korvapuusti omenapiirakka reseptin testaamista. Perjantaina kävin mun ja Minean vaatekaappeja sekä varastossa olleet vaatteita läpi, koska meillä oli aikomus mennä myymään Siivouspäivän kirppis-tapahtumaan. Niimpä me sitten sullottiin lauantaiaamuna auto täyteen (oikeasti niitä pusseja oli paljon!) ja ajettiin Helsingin keskustan Vanhaan kirkkopuistoon myymään. Minea oli tietty ihan innoissaan (ehkä vähän liiankin välillä 😀 ) puiston ollessa ihan täynnä kirppistelijöitä! Moikattiin tuttuja ja aikaa vierähti nelisen tuntia, kunnes nälkä iski ja me pakattiin loput kamat autoon. Useampi kassi onneksi saatiin myytyä ja osa vietiin kierrätykseen. Minea teki isin kanssa kirppislöytöjä ja osti 1 eurolla puhuvan nuken sekä 6 eurolla legoalustan!

Siitä me suunnattiin Töölöön syömään kiinalaista ja sushia. Oon muuten nykyään ihan hulluna sushiin enkä ymmärrä miksen antanut sille uutta tilaisuutta aiemmin! Kotiin ajaessa neiti nukahti autoon ja siirrettiin siitä rattaisiin ulos nukkumaan. Olin myös ite ihan puhki vauhdikkaasta aamupäivästä, että otin pienet päikkärit 😀 Sen jälkeen lähdin kynsihuoltoon ja neiti meni isin kanssa puistoon. Ilta meni kotosalla telkkaria katsellessa ♥

Sunnuntai

Sunnuntaina me käytiin juoksurattailla lenkillä koko perhe ja matkalla pysähdyttin puistoon. Oli niin kiva pitkästä aikaa käydä yhdessä lenkillä niin sovittiin, että tästä tulee joka sunnuntain tapa. Lounaan jälkeen isi meni nukuttamaan Mineaa ja mä aloin leipomaan tätä korvapuusti omenapiirakkaa. Oltiin pyydetty Jannen vanhempia meille kahville, joten sain hyvän syyn testata uutta reseptiä. Noh neiti ei sitten suostunut päikkäreille ulkona eikä sisällä, joten ne jäi eilen välistä. Kello oli jo siinä kohtaa niin paljon ettei ollut enään järkeä koittaa saada nukkumaan. Mummun ja papan tullessa me kahviteltiin ja herkuteltiin yhdessä. Piirakka sai kehuja, joten suosittelen testaamaan! Mä ostin muuten Itiksen Espresso Housesta chai jauhetta niin voin tehdä nyt tosi helposti kotonakin sitä! Kahvien jälkeen me lähdettiin porukalla minigolffaamaan tuohon läheiselle radalle, koska oli niin upea ilma. Vielä ei ihan ollut neidillä kärsivällisyyttä pelaamiseen, mutta ehkä sitten ensi kesänä 😀

Sieltä me suunnattiin keskustaan Jannen ja Minean kanssa. Olin järjestänyt heille yllätyksenä liput HJK-Rops jalkapallopeliin Telia-areenalle. Siitäkös he olivat innoissaan ja Minealle se oli ensimmäinen futismatsi ellei isin pelejä lasketa 🙂 Kyllä siinä oli neiti hymyssä suin makkaraa syödessä ja peliä katsoessa ♥

Että sellainen viikonloppu täällä takana ja kaikessa tässä hulinassa vaihtui elokuu syyskuuksi. Kesä on tuntunut ihan mielettömän pitkältä ja ihana niin! Pakko kyllä sanoa, että mä ootan syksyä ja sen tuomia uusia juttuja. Ja hei mulla on luvassa työhaastattelu tällä viikolla, jee! Paljon muitakin ihania juttuja on tälle viikolle luvassa, joten muistakaa seurailla myös Instagramin puolella!

Ihanaa viikkoa just sulle!

2 Comments
Newer Posts
Older Posts

Artikkelit

Seuraa minua!